Opiskelijana seminaarissa


Seminaarielämää

Seminaarin kasvatus oli kokonaisvaltaista ja ulottui varsinaisten oppituntien ulkopuolelle. Miesoppilaiden edellytettiin osallistuvan seminaarin arkisiin askareisiin muun muassa hakkaamalla halkoja ja kantamalla vettä. Niin mies- kuin naisoppilaatkin osallistuivat puutarhanhoitoon ja hyötykasvien viljelyyn. Oppilaat myös siivosivat asuntolan ja lämmittivät huoneet. Opetustilojen kunnossapitoon osallistuivat asuntolassa asuvien eli sisäoppilaiden lisäksi myös ulko-oppilaat.

Opetusta oli kuutena päivänä viikossa, ja työpäivät olivat pitkiä. Oppituntien lisäksi oli runsaasti kotitöitä. Cygnaeuksen alkuperäinen ajatus oli, että kaikki työ olisi tehty oppitunneilla, mutta käytännössä kotitehtäviä oli paljon.

Seminaarin mies- ja naisosaston suhteita säänneltiin tiukasti. Periaatteessa mies- ja naisoppilaat tapasivat toisiaan vain valvotusti, kuten illanvietoissa ja juhlissa, retkillä sekä kerhotoiminnan parissa. Naisten ja miesten opiskelutilat ja internaatit eli asuntolat sijaitsivat erillään. Seminaarin toiminnan viimeisinä vuosikymmeninä seminaarin oppilaat viettivät vapaa-aikaansa usein kaupungilla, missä heillä oli vakiokahviloita.

Liitteet


Emanuel Tammisen muistelma

Emanuel Tammisen (1852-1946) muistelma opiskeluajastaan Jyväskylän seminaarissa. Tamminen valmistui seminaarista vuonna 1874. Hän toimi opettajana muun muassa Raisiossa ja Kymin Karhulan kansakoulussa. Lisäksi hän kirjoitti useita raittiusaiheisia julkaisuja ja toimi suomentajana.

Serafina Tamminen

Kahdeksan Jyväskylän seminaarin oppilasta lukuvuonna 1872-1873. Vasemmalla istuu Serafina (Fina) Salin, joka valmistui opettajaksi vuonna 1874. Hän avioitui seminaarista samanan vuonna valmistuneen Emanuel Tammisen kanssa.