Kesäyliopisto

1912 Akateemisen suven ihanuus

Pohjolassa suvea ei voi ottaa itsestäänselvyytenä: ehkä kesää ei jonain vuonna tulisikaan. Jyväskylässä 1912 tähän jokakeväiseen epävarmuuteen liittyi toinenkin huolenaihe: tuleeko tänne kukaan? Välimatkat olivat pitkät, kulkuyhteydet heikot ja ihmisiä harvassa.

Yhä vieläkin aikeita ja hankkeita valuu täällä hukkaan, kun osallistujia ei löydy tarpeeksi. Mutta pelko oli turha, ”kaikki” saapuivat Suomen ensimmäiseen kesäsemesteriin. Suomalainen tiedeakatemia otettiin juhlallisesti vastaan Suomen Ateenassa Suomen laulun sävelten kaikuessa, ja vähän myöhemmin kesäyliopiston luennot olivat tulvillaan opintoihinsa valmistautuvia ylioppilaita, jo pidemmälle ehtineitä opiskelijoita ja kansakoulun opettajakokelaita.

Opiskelijoita oli 537, joista naisia 292 ja miehiä 254. Luennoitsijoita oli peräti 34, joista puolet Helsingin yliopistosta. Kesäyliopisto jakautui kasvatustieteelliseen, historiallis-kielitieteelliseen ja fyysis-matemaattiseen osastoon. Oli luentoja kokeellisen kasvatusopin uusista virtauksista uskonnonopetuksen uudistamiseen, lauseenjäsennyksestä Aleksis Kiveen, josta lisensiaatti Viljo Tarkiainen luennoi yhtä innokkaana tungeksivalle yleisölle kuin Michel Foucault’lla oli Collège de Francessa. Oikeustieteen opiskelijoille oli tarjolla oikeusfilosofiaa, historiaa ja kansantaloutta. Harjoiteltiin latinaa ja saksaa. Luonnontutkijoille järjestettiin hyönteis- ja kasviretkiä ja mikroskopoimistöitä Helsingin yliopistolta lainatuilla laitteilla. Keskustelujakin järjestettiin äidinkielen, historian ja uskonnon päivillä.

Soutelua, urheilua, laulua ja kesäretkiä Jyväskylän ympäristöön – huvituksistakin oli huolehdittu. Ankarampien vuodenaikojen joukkoon oli puhjennut kesä, jota vietettiin kuin Platonin akatemiassa.

Hassinen, Pekka: Oi kuvatuksia ja mielijuohteita - Tarinoita Jyväskylän yliopiston ja sen edeltäjien vaiheista. Jyväskylän yliopiston museon julkaisuja 21. Saarijärvi 2013.