Sanomalehdet

Suomenkielisen sanomalehdistön synty ja kehitys oli 1800-luvun alkupuolella silloisten kulttuurihenkilöiden harteilla, jotka omalla kustannuksellaan julkaisivat pieniä lehtiä. Vielä 1830-luvullakaan ei ollut selviö, että jatkuvasti ilmestyisi suomenkielisiä sanomalehtiä. Schildt oli keskeinen henkilö suomenkielisen sanomalehdistön kehityksessä.

Schildtillä oli tärkeä osa suomenkielisen sanomalehdistön synty- ja kehitysvaiheissa. Tuohon aikaan kulttuurihenkilöt omalla kustannuksellaan julkaisivat pieniä lehtiä. Vielä 1830-luvulla ei ollut selviö, että ilmestyisi jatkuvasti suomenkielisiä sanomalehtiä. Schildt lähetteli kirjoituksiaan eri paikkakunnilla kulloinkin suomeksi ilmestyviin lehtiin. Schildt oli paitsi aktiivinen kirjoittaja myös merkittävä aatteellinen ja taloudellinen taustavaikuttaja. Schildt oli kiinnostunut nimenomaan suomenkielisen lehdistön ja sen kautta kansansivistyksen edistämisestä. (Jokipii, M. (1993). Wolmar Schildt: "tieteen ja taiteen isä". Atena. s.15-17)

Venykekirjoituksia mm.

-Kansan lehti 1868 > leikkeet digissä

Schildtin harrastuksena oli sanomalehdistö jo hyvin aikaisessa vaiheessa. Hän ei vain lukenut niitä, vaan myös kirjoitteli ahkerasti lähes kaikkiin senaikaisiin suomenkielisiin sanomalehtiin. 1840-luvulla Kanava, 1847 lähtien Suometar. Joskus hän kirjoitti Suomen Julkisiin Sanomiin ja Kuopion Sanomiin. Schildt toimi varsinaisen ensimmäisen jyväskyläläisen sanomalehden toimittajana ja kustantajana, kyseessä Kansan Lehti.

(Sakari Kuusi: Wolmar Styrbjörn Schildt-Kilpinen. Elämä ja toiminta. 1962. s. 243, 245)

Lehtiä, joihin Schildt kirjoitti:

Viipurilainen Sanan Saattaja, jonka Schildt tilasi itselleen ja julkaisi esim. vuonna 1836 arvoituksia. Lehti oli 1935 ainut suomenkielinen sanomalehti. Lehti lopetti 1841.

Viipurilainen Kanava, mm 1945 ”Jyväskylän kuvaus” nimimerkillä Litvanen ja vuonna 1846 nimimerkillä Soimanen patisti Turkua ja Helsinkiä suomenkielisen sanomalehden perustamiseen. Lehti lopetti vuonna 1847

Savolainen Saima. kirjoitti siihen mm. Suomen kirjallisuuden bibliografian tekemisestä (vuonna 1845?)

Mehiläinen, jonka toimittajana ystävänsä Elias Lönnrot (v. 1832)

Suometar 1847 lähtien. Schildt ehdotteli jo 1842 Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran sihteerille suomenkielisen sanomalehden toimittamisesta, ja virallisesti ehdotti viikkolehden luomista 1844, mutta SKS ei tarttunut tähän. Suometar syntyi lopulta savolaisen osakunnan aloitteesta. Vuodesta 1849 Schildtistä ilmeisesti tuli lehden vakinainen kirjeenvaihtaja Jyväskylässä.

Schildt käytti Suometarta paitsi venykkeiden puolustamiseen myös koulukielikysymyksestä kirjoittamiseen (1856-1863). Suometar lopetti 1866

Kansan Lehti, Schildtin oma lehti, johon pyysi kirjoituksia mm. seminaarin entisiä oppilaita, jotka kirjoittivat maaseutukirjeitä opettajanpaikoistaan maaseudulla.

Schildtin julkaistua 1856 Suomi-kirjassa artikkelin “Sananen Suomen kielen ulkomuodosta ja venytysmerkeistä” ja julistettuaan 1857 kilpailun parhaasta venykkeillä kirjoitetusta teoksesta (palkintona oli 103 hopearuplaa), alkoi venykkeistä vilkas julkinen keskustelu. Suomettaressa Schildt kävi kiivastakin väittelyä mm. Yrjö Koskimiehen kanssa.

Digissä:

Suomi 1856 Sananen Suomen kielen ulkomuodosta: https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/498429?page=81

Kilpailujulistus 1857 mikä lehti?

Suomettaressa 1857 käyty kirjoittelu