Yleiskarttoihin kuuluu kokoelmassamme suurimittakaavaisia, koko maata, maakuntaa tai lehtijakoisessa kartastossa laajempaa aluetta esittäviä karttoja tai kartastoja. Vanhimmat Skandinaviaa ja Suomea esittävät kartat 1400- ja 1500-luvulla olivat lähes poikkeuksetta eurooppalaisten karttahuoneitten laatimia yleiskarttoja. Myös Ruotsin maanmittauslaitoksen perustaja Andreas Bureus laati ensimmäisenä työnään valtakunnan yleiskartan. 1600-luvun puolivälissä bureuslaisen yleiskartan kuvaa alettiin tarkentaa, kun Suomen osalta laadittiin lähes kaikista maakunnista kartat; näitä käytettiin vuosisadan lopulla (1688) ilmestyneen Ruotsin valtakunnan maantieteellisen kartan pohja-aineistona. Samoin kuin Bureuksen kartoista, tehtiin myös tästä uudistetusta kartasta sekä Keski-Euroopassa että Ruotsissa useita eri versioita.

Uusia merkittäviä kartastoja 1700-luvulla olivat maanmittauslaitoksen johtajan Eric Wetterstedtin toimittama uusi Suomen yleiskartta sekä pienemmässä mittakaavassa lehtijakoiset suunnilleen maakuntia vastaavat kartat (1775). Vielä tunnetumpi on Samuel Hermelin vuosisadan lopulla toimittama maakuntakartasto. Hermelinin kartasto palveli autonomisessa Suomessa yleiskarttana aina 1860-luvulle saakka, jolloin sen korvasi lehtijakoon perustuva Suomen yleiskartta (Karta öfver Finland), jonka eri karttalehdet ilmestyivät välillä 1864-1873. 1800-luvulla ilmestyivät myös ensimmäiset koulukäyttöön tarkoitetut seinäkartat.

 Teksti: Heikki Rantatupa