Suomen vesiteitä kartoitettiin jo 1600-luvulla maantieteellisten mittausten yhteydessä. Suuremman huomion kohteeksi vesireitit tulivat isonvihan jälkeen 1720-luvulta eteenpäin. Kaksi  Suomeen asetettua tutkijakomissiota selvitti maan  taloudellista tilaa. Niiden toimintaan kuului myös ns durchvatten-selvitys, vesireittien tutkiminen ja mahdollinen yhdistäminen mereen. Komissioiden palvelukseen valjastettiin Suomen maanmittarikunta tarpeellisessa määrin. Jo 1720-luvulla tehtiin Kokemäenjoen vesistökartoitus ja seuraavina vuosikymmeninä kartoitettiin Päijänteen vesistöalue useamman maanmittarin voimin. Maantieteelliset mittauskomissiot tekivät pitäjänkartoitusten ohessa samalla myös vesistökartoituksia 1740-luvulta lähtien. Sotilaallisissa rekognosointikartoituksissa 1700-luvun lopulla paneuduttiin vesistökysymyksiin lähinnä puolustustarpeita ja kulkumahdollisuuksia silmälläpitäen. Samaan aikaan valmistuneet hyvät yleiskartat tekivät osaltaan kokonaisten vesistöalueiden kartoitukset tarpeettomiksi. Autonomian ajalla vesistökartoituksissa paneuduttiin koskien käyttökelpoisuuteen myllyjen ja sahojen käyttövoimana,  myöhemmässä vaiheessa uittoväylinä ja sähköenergian tuottajina. Krimin sodan jälkeen valmistuivat ensimmäiset sisävesikartat venäläisten sotilaskartoittajien toimesta.   

Teksti: Heikki Rantatupa