Varhaisimpia tiekuvauksia kartoissa ovat Jaakko Teitin Kymijoen suuhaarojen ylittävät siltakuvaukset ja yleensä Suureen Rantatiehen liittyvät kuvaukset. 1600-luvun maakirjakartoissa sekä maakunta- ja pitäjänkartoissa  (ennen isojakoa) on myös tiekuvauksia, sikäli kuin yleinen maantie, pitäjäntie tai kylätie kulki kartoitetun maiseman halki. Tällä tietoa (2008) ensimmäinen varsinainen tiekartasto laadittiin vuonna 1740, ilmeisesti Hattujen sodan tarpeita silmälläpitäen. Tätä kartastoa löytyy ainakin yksi osa, Hämeen härkätie, Ruotsin sota-arkistosta.

Vuoden 1740 kartaston osat on saatu Kerman Saven toim.johtajalta, innokkaalta kartografilta Ilkka Paaterolta syysk. 2008. Kaksi karttaosaa on edelleen kadoksissa. 

Kestikievarit ja yleiset tiet esiintyvät Georg Biurmanin teoksessa Vägvisare, painettu 1776. Kirjan teksti käsittelee kestikievarilaitosta, ja tiedot ovat peräisin vuodelta 1742 K. Tiedeakatemian sihteerin, myöhemmän Maanmittauslaitoksen johtajan Jacob Faggotin suosituksen mukaan.

1700-luvulla maaherrojen kertomuksien liitteenä on monesti myös tiekarttoja, mutta tältä kannalta aineisto on vielä lähes täysin tutkimatta (Riksarkivet. FR-sarja). Paikallisteiden kulusta, ylläpidosta, rakentamisajoista ja yleensä pitäjien/kuntien tielaitoksen kehityksestä saa yksityiskohtaisen kuvan Maanmittauslaitoksen arkiston kuntakohtaisesta Uudistusluettelosta/kunnan yhteiset.

Varhaisempaa tieverkostoa on kuvattu monissa yleiskartoissa:

• Wetterstedtin kartasto 1775
• Hermelinin kartasto 1799
• Rekognosointikartat 
• Suomen sodan kartat
• Kalmbergin kartasto 1855
• Suomen yleiskartan lehdet 1860-1870
• Alftanin kartta 1860
• Lääninkartat 1833-1890

Teksti: Heikki Rantatupa