Sotilaalliset tiedustelu- eli rekognosointikartoitukset loppuivat vuonna 1805, mutta sotilaskartoituksia jatkoi samana vuonna perustettu kenttämittauskunta (fältmätninscorp). Kenttämittauskunnan organisoi insinööriupseeri Gustaf Wilhelm Tibell, joka oli luonut uransa Ranskan palveluksessa ja toi siten mittaustoimintaan kansainvälistä kokemusta. Kenttämittauskuntaan kuului vuonna 1805 18 upseeria, joiden tehtäväksi määriteltiin maan sotilasmaantieteellinen kuvaaminen. Suomen sodassa 1808 aikaisemmista rekognosoinneista ei ollut juurikaan apua sotaliikkeiden suunnittelussa, sillä Etelä-Suomi eli lähes koko rekognosoitu alue luovutettiin heti sotatoimien alussa venäläisille. Kenttämittausupseereiden päätyö olikin sodan alussa tiedustella vetäytymisreitit ja järjestää majoitukset. Sotatoimien jatkuessa he laativat kenttäpiirroksia ja taistelukuvauksia, joita kaikkiaan on kertynyt Ruotsin Sota-arkistoon runsaat 200 kappaletta. Ruotsin yleisesikunnan sotahistorian osasto toimitti niiden perusteella kartoista uudet versiot vuosina 1890—1922 ilmestyneessä sarjassa Sveriges krig åren 1808 & 1809. Huomattava on, että myös venäläiset kartoittivat Suomen sodan tapahtumia. Kenttämittauskunnan upseereista, jotka kartoittivat Suomen sodan tapahtumia, mainittakoon osaston johtaja majuri O.A. Gripenberg, kapteeni I.I. Burman, adjutantti W.M Carpelan, adjutantti C. H. Lange,  aliluutnatti U. Greg. von Konow, (kapteeni?) J.H. Lemke, Johan Gustaf af Lund ja linnoitusupseeri kapteeni E. Paldani. Sotilaallisia karttoja saattoivat laatia myös siviilipuolen maanmittarit, ja myös muut upseerit, kuten majurina sotaan lähtenyt Otto v. Fieandt.

Teksti: Heikki Rantatupa