Petsamon kartat -sivu sisältää topografisen kartaston ja rajankäyntikarttoja sekä sekalaisia alueen karttoja.

Petsamon topografinen kartasto 1925-34

Petsamon alueen luonnonrikkauksia ja malmivaroista oltiin selvillä jo ennen alueen Suomeen liittämistä, ja nämä tiedot sekä mahdollisuus käyttää hyväksi jäätöntä satamaa Jäämeren rannalla laittoivat vauhtia alueen taloudellis-topografiseen kartoittamiseen. Kartoitustyöt aloitettiin heti alueen virallisen Suomeen liittämisen jälkeen vuonna 1921. Norjalta saatiin lupa käyttää kahta Varanginvuonon ensimmäisen luokan kolmiopistettä lähtökohtana, ja kolmiomittaus oli Petsamon osalta valmis paria vuotta myöhemmin. Karttalehtien valmistaminen aloitettiin vuonna 1924 Kalastajasaarennon Vaitolahdesta. Topografinen kartoitus, jossa maasto kuvattiin korkeuskäyrin, oli meillä varsin uutta. Maanmittaushallitus, jonka alaisuudessa kartoitukset tehtiin, suhtautui topografisiin karttoihin varsin penseästi, ja siellä pääpaino oli joko suurimittakaavaisissa pitäjänkartoissa (1:20 000) tai pienimittakaavaisemmissa taloudellisissa kartoissa (1:100 000), joissa kummissakaan ei kuvattu korkeussuhteita. Sen sijaan sotilasviranomaiset kannattivat topografisia karttoja. Tuntureitten ja jokilaaksojen pilkkoman Petsamon alueella korkeussuhteet olivat kuitenkin olennaisen tärkeä kartoituksen kohde, ja niinpä Petsamon karttoja nimitettiin aluksi kainosti ja kompromissinomaisesti taloudellis-topografisiksi kartoiksi. Viimeksi valmistuneita karttalehtiä kutsuttiinkin jo yksinkertaisesti topografisiksi kartoiksi.

Petsamon itärajan käynti 1920

Tartossa lokakuussa 1920 Suomen ja Venäjän kesken solmitun rauhansopimuksen mukaan luovutti Venäjä Suomelle Petsamon alueen. Sen itäinen raja määriteltiin kulkevan Jäämeren rannalla sijaitsevan Kalastajasaarennon Vaitolahdesta Pummangin vuonon ja Oserkovuonon välistä ja edelleen suorana viivana jo vanhastaan Suomen ja Venäjän rajalla määriteltyyn pisteeseen Korvatunturille. Sopimuksen mukaan tuli raja avata ja pyykitä rauhansopimuksen ratifioinnin ja rajavaltuuskuntien nimeämisen jälkeen seuraavien yhdeksän kuukauden sisällä. Käytännössä se tarkoitti rajankäyntiä kesän 1921 aikana.

Tiukan aikataulun vuoksi hyväksyttiin rajankäynnin metodiksi professori Ilmari Bonsdorffin esitys, että määriteltäisiin astronomisesti vain rajan päätepisteet rajalinjan alkupisteessä Maattivuonossa ja loppupisteessä Korvatunturilla, ja raja käytäisiin yhdellä kertaa laskemalla näitten pisteiden välinen kulma. Kun rajapisteiden väli oli runsaat 200 kilometriä, lähdettiin liikkeelle siitä, että Korvatunturille tultaessa voitaisiin hyväksyä 100 metrin virhemarginaali.

Suomalaisen rajankäyntikomission jäsenet olivat professori Ilmari Bonsdorff, maanmittausinsinööri A. Gustafsson, sihteeri Esko Heilimo, geodeetikko K. A. Jylhä, maanmittarit jääkärikapteeni Jussi Laiti ja ylioppilas Erik Gustafsson, topografi ylioppilas Ilmari Paasio, lääkäri Johannes Heinonen ja kokki E. Miettinen. Kun raja Kalastajasaarentoa lukuunottamatta kulki läpi tiettömien taipaleiden, tarvittiin runsaasti mukaan aputyövoimaa rajalinjalla olevan puuston raivaamiseen 8-metrin levyiseksi, ja myös varusteiden kantamiseen. Retkikunnan vahvuus kohosi kaikkiaan yli 50 henkeen. Käytännössä rajan avaaminen jäi kokonaan suomalaisten tehtäväksi, sillä venäläinen rajakomissio, kun se lopulta saapui sovitulle paikalle, oli vailla kaikkia erämaassa tarvittavia varustuksia, ja lopulta venäläiset rajavaltuutetut kieltäytyivät koko tehtävästä.

Monien seikkailujen jälkeen, kun välillä kantajiksi pestatut koltat uhkasivat lähteä kotiinsa, välillä varastoon etukäteen viedyt retkikunnan muonat oli varastettu tai tapahtui jotain muuta ennalta arvaamatonta ja koko rajankäynti uhkasi keskeytyä, saatiin retkikunnan avuksi rajavartioston päällikön K. M. Walleniukselta määräyksestä 56 sotilasta ja lisäksi kolttia poroineen kuljetusavuksi. Syyskuun 21. päivä saavutettiin vihdoin Korvatunturin rajapiste. Suunnilleen puolivälissä rajankäyntiä virhe oikeasta rajansuunnasta oli 57 metriä itään, mutta se oikaistiin kun saatiin tähtäyspiste Korvatunturille pystytettyyn merkkiin. Näin oli raja saatu käydyksi kolmen kesäkuukauden aikana.

Rajankäynnin tarkistus Korvatunturilta lähtien päätettiin venäläisten vaatimuksesta suorittaa vielä saman vuoden lokakuussa, vaikka kelirikon ja talven tulon tiedettiin vaikeuttavan tehtävää. Venäläisen valtuuskunnan jäsenten tottumattomuus hiihtämiseen – monet näyttivät olevan suksilla ensimmäistä kertaa elämässään - ja heidän varustustensa puutteellisuus talvisissa olosuhteissa, mikä oli ainoa mahdollinen kulkutapa tähän aikaan vuodesta, osoitti pian tarkistustehtävän mahdottomaksi. Neljässä päivässä päästiin eteenpäin vain 50 kilometriä, sen verran kuin suomalainen retkikunta olisi tehnyt yhdessä päivässä. Kun matkalla vielä sattui traaginen hukkumisonnettomuus ja retkikunnan johtaja Bonsdorff sairastui kuumetautiin, katsottiin parhaaksi keskeyttää koko tarkastusmatka. Mitattu raja hyväksyttiin lokakuun 31. päivä 1921.

Petsamon Norjan-vastainen raja pysyi sellaisena kuin se oli ollut alueen kuuluessa Venäjään. Rajan tarkemmasta kulusta ja kolttalappaisille suoritettavista korvauksista tehtiin kuitenkin erillinen sopimus Norjan ja Suomen valtioiden välillä vuonna 1924.

Lähteet:
Fennia 47:
Ilmari Bonsdorff, Rajankäynnin perusteet.
Alfred A. Gustafsson, Varsinainen rajankäynti.
Ilmari Bonsdorff, Rajan tarkistus Petsamossa syystalvella 1921.
Erkki K. Osmonsalo, Valtion ja valtakunnan rajankäynnit Suomessa. Suomen maanmittauksen historia 3. Helsinki 1933.

Asetuskokoelmat:

Suomen sopimukset vieraitten valtioiden kanssa

N:o 1 Suomen ja Venäjän välinen rauhansopimus 1920:

Suomi ratifioinut 11.12.1920, asiakirjat vaihdettu Moskovassa 31.12.1920.

2 artikla: rajan kulku Petsamossa: Vaidalahti kahtia, meridiaanin pitkin Järvijakoselle… ja sieltä Korvatunturille rajapyykkiin n:o 90.

Merkitty punaisella viivalla sopimuksen liitteenä olevaan karttaan, merikartta n:o 1279. Raja käydään ottaen luonnonolosuhteet huomioon. Jos teksti ja kartta riitelevät, on merikartalla ratkaiseva merkitys.

5 artikla: kuukauden sisällä sekä S että V valitsevat kaksi jäsentä rajakomissioon, jonka tulee 9 kuukauden sisällä toimittaa rajankäynti ja pyykitys.