Hattujen sodan ja Turun rauhan 1743 jälkeen Suomen muuttuneeseen sotilaspoliittiseen asemaan ja talouteen kiinnitettiin entistä enemmän huomiota. Parhaiten asioiden katsottiin toteutuvan määräämällä Suomeen vanhaa koeteltua tapaa käyttäen kenraalikuvernööri. Kun Venäjää ei haluttu suututtaa tarpeettomasti, niin virkaan ei haluttu nimittää suoranaista sotilashenkilöä, ja niin valinta päätyi valtaneuvokseen, vapaaherra Gustaf Fredrik Roseniin. Rosenilla oli toisaalta vankka sotilastausta Kaarle XII:n sodista, joten kaikesta huolimatta sotilaallinen puoli ja Suomen puolustuskysymys nimityksessä ja sitten viran ohjesäännössä korostuivat. Nimitys vahvistettiin helmikuussa 1747. Kenraalikuvernöörin virka lakkautettiin vuonna 1753. Rosenin nimitysvuonna ilmestyi Georg Biurmanin toimittama Ruotsin valtakunnan yleiskartta, joka entiseen bureuslaiseen karttaan verrattuna oli selkeä parannus vesistöjen, asutuksen ja rajojen tarkkuudessa. Yleiskartta ei kuitenkaan riittänyt uuden kenraalikuvernöörin tarpeisiin, ja niin päämaanmittauskonttori valmisti nimenomaan kenraalikuvernööriä varten oman ja tarkemman Suomen kartan ”säilytettäväksi kuvernementin residenssissä”. Kartta käsittää eteläisen Suomen Nurmeksen, Iisalmen ja Pietarsaaren korkeudelle asti ja siinä on kuvattu hallinnolliset rajat, tiestö, vesistöt ja asutus. Alkuperäinen Rosenin kartta on Kansalliskirjaston kokoelmissa, tällä hetkellä käyttökiellossa. Suomen Maantieteellinen Seura on julkaissut kartasta jäljennöksen.