Vuonna 1867 Mathildedalin ruukkiyhteisössä Uskelassa (sittemmin Perniötä) syntyneen Tor Harald Carpelanin vanhemmat olivat kapteeni, liikemies, vapaaherra Otto Maximilian Carpelan ja Aurora Lovisa Wasenius. Hän valmistui vuonna 1900 filosofian maisteriksi ja toimi ensin virkaatekevänä ylimääräisenä amanuenssina Valtionarkistossa. Hän työskenteli yli kolmenkymmenen vuoden ajan eli vuosina 1902–1934 Helsingin yliopiston yliopistonsihteerinä (sittemmin hallintojohtajan tehtävä). Carpelanin ensimmäinen puoliso, ylioppilas (ja Turun kaupunginlääkärin tytär) Esther Kynberg kuoli vuonna 1904 vain kahden vuoden avioliiton jälkeen lapsivuoteeseen, mihin menehtyi myös heidän esikoislapsensa. Carpelanin toinen puoliso oli vuodesta 1909 kirjakauppiaan tytär Anna Emilia Edgren. Tästä avioliitosta syntyi kaksi poikaa ja perheessä oli heidän lisäkseen ottotytär, joka kuitenkin menehtyi nuorena. Vapaaherra Carpelan toimi myös ritarihuoneen genealogina ja oli oman aikansa merkittävimpiä sukututkijoita. Hän toimitti useita henkilömatrikkeleita ja hänen toimestaan julkaistiin kulttuurihistoriallisesti arvokkaita asiakirjalähteitä. Carpelan kuoli Helsingissä 1960.

David Skogman oli Carl Christian Böckerin ja tämän puolison Anna Cajanderin vävy. Suuren yläsatakuntalaisen Selkeen kartanon torppariperheen, Mikael Mikkolan ja Saara Stiina Juhontyttären kahdeksas lapsi Taave päätyi avioliittoon professori Carl Christian Böckerin tyttären kanssa, koska oli vaatimattomasta taustastaan huolimatta kouluttautunut teologiksi ja vielä varsin nopeassa aikataulussa, sekä tullut arvostetuksi tutkijaksi. Skogman vihittiin papiksi 1863. Hän toimi valmistumisensa jälkeen väliaikaisissa papin tehtävissä ainakin Mietoisissa, Turussa ja Karkussa ennen kuin aloitti Suodenniemen pitäjänapulaisena vuonna 1865. Seuraavana vuonna hän avioitui Emma Fredrika Böckerin kanssa. Skogman keräsi kansanperinnettä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran stipendiaattina. Myös kirjastojen perustaminen ja kansanvalistustyö olivat hänelle tärkeitä. Skogman menehtyi keuhkotautiin keväällä 1867 vain 26-vuotiaana.

Kailan vanhemmat olivat rovasti Josua Johansson ja Lovisa Vilhelmina Borg. Hän valmistui filosofian maisteriksi 1897 ja hänet vihittiin papiksi seuraavana vuonna. Kaila avioitui 1905 Karin Synnöve Schreyn kanssa. Vuonna 1907 Kaila väitteli teologian tohtoriksi. Lauri Kaila toimi Tampereen reaalilyseon lehtorina 1908–1921, sekä Helsingin suomalaisen normaalilyseon uskonnon ja filosofian alkeiden vanhempana lehtorina ja sittemmin yliopettajana vuosina 1921–1945.

Oswald Kairamon vanhemmat olivat rehtori, professori Alfred Kihlman ja Hilda Vilhelmina Augusta Forssell. Isä Kihlman oli aikansa merkittävä talousvaikuttaja. Poika Oswald Kihlman, joka vaihtoi 1906 nimensä Kairamoksi, väitteli filosofian tohtoriksi vuonna 1883. Hän avioitui vuonna 1897 Anna Brusilan kanssa. Kairamo valittiin Helsingin yliopiston kasvitieteen ylimääräiseksi professoriksi, missä tehtävässä hän toimi 1897–1903. Kairamo pettyi kuitenkin akateemisen maailman uramahdollisuuksiin ja siirtyi pian politiikkaan. Kairamo oli liittynyt fennomaaniseen liikkeeseen jo 1890-luvulla. Hänen erityisenä kiinnostuksen kohteenaan oli osuustoiminnan kehittäminen Suomessa ja muut taloudellis-sosiaaliset uudistukset. Hän toimi senaatin talousosaston ja maanviljelystoimituskunnan päällikkö 1903–1905. Sittemmin myös kansanedustajana (suomp, kok.) toiminut Kairamo omisti lisäksi kartanon Hattulassa.

Kirjailija ja runoilija Gabriel Laguksen vanhemmat olivat professori, kanslianeuvos Wilhelm Gabriel Lagus ja Hedvig Maria af Tengström. Vuonna 1867 avioitui Ida Maria Tamelanderin kanssa. Tämän kuoltua 1890 Lagus solmi toisen avioliittonsa vuonna 1892 Eva Wilhelmina Stråhlmanin kanssa. Lagus väitteli tohtoriksi 1860. Vuosikymmenen alussa hän työskenteli ensin Borgåbladetin päätoimittajana. Vuosikymmenen loppupuolella hän toimi Viipurissa ensin kreikan kielen lehtorina, ja sittemmin Viipurin ruotsalaisen lyseon kreikan ja latinan lehtorina 1874-1891, sekä koulun rehtorina. Lisäksi hän toimi Viipurin-vuosina toimittajana. Lagus oli myös valtiopäivämies. Hän kuoli kesäasunnollaan Hyvinkäällä 1896.

Sakari Levänen syntyi Ikaalisissa kesällä 1841. Hänen vanhempansa olivat torppari Sakari Levänpää ja Maria Juhontytär. Levänen valmistui filosofian maisteriksi vuonna 1869, filosofian lisensiaatiksi ja tohtoriksi vuonna 1875. Dosentuurin hän sai seuraavana vuonna. Levänen toimi 1870-luvulla myös Helsingin ruotsalaisen yksityislyseon opettajana. Matemaatikkona Levänen tutki viivoitinpintoja ja differentiaaliyhtälöitä sekä lukuteoriaa.

Johan Fredrik Lindbäck syntyi Oulussa lokakuussa 1848. Hänen vanhempansa olivat kauppias, pitäjänkirjuri Fredrik Lindbäck ja Maria Elisabeth Peitzius (toisen tiedon mukaan Lisa Höckert). Lindbäck vihittiin papiksi syyskuussa 1873 ja hän suoritti pastoraalitutkinnon lokakuussa 1876. Lindbäck avioitui tämän jälkeen marraskuussa 1876 Oulussa Ida Sofia Messmanin kanssa. Johan Fredrik Lindbäck toimi aluksi saarnaajana Oulussa ja Oulun maaseurakunnassa, hoiti sijaisuuksia Haukiputaalla ja Puolangalla, kunnes tuli valituksi Suomussalmen pitäjänapulaiseksi 1877. Hän toimi kirkkoherrana Hyrynsalmella 1881–1888 ja Juuassa 1888–1898. Lindbäck sai rovastin arvonimen 1896.

Hugo Öhmann syntyi Viipurin pitäjässä 1872. Hänen isänsä oli insinööri Knut Theodor Öhman. Hugo Öhmann suoritti ylemman hallintotutkinnon 1901. Hän toimi Metsähallituksen apukamreerina vuodesta 1918 alaken ja Suoviljely-yhdistyksen assistenttina. Puoliso Elly.

Professori Ernst Gustaf Palmén oli oman aikansa tunnettuja suomalaisuuspoliitikkoja ja järjestöaktiiveja. Hän kuului Minerva-osakeyhtiön osakkaisiin. Isä Johan Philip Palmén oli vapaaherra, yliopiston sijaiskansleri ja oikeustieteen professori. Äidin, Adolfina Fredrika Emilia Sallménin puolelta hän oli Bonsdorff-sukua. Palmén avioitui vuonna 1881 Ida Amalia Arppen, tehtailija Nils Ludvig Arppen tyttären kanssa, ja perheeseen kuului neljä poikaa. E. G. Palmén valmistui ylioppilaaksi 1866, filosofian maisteriksi 1873 ja tohtoriksi 1877. Hän toimi yliopiston Pohjoismaiden historian ja valtiotieteen dosenttina 1877–1884, Suomen, Venäjän ja Pohjoismaiden (vuodesta 1903 Suomen ja Skandinavian historian) vt. professorina 1882–1884 ja professorina 1884–1911. Palmén loi tilastotietojen varaan tutkimustaan rakentaneen talous- ja sosiaalihistoriallisen koulukunnan. Hän innoitti myös kansantaloudellista tutkimusta. Palmén toimi ritariston ja aatelin edustajana valtiopäivillä 1877–1885, pappissäädyn edustajana vuosina 1888–1906, Suomalaisen Puolueen kansanedustajana (Uudenmaan läänin / Kuopion läänin itäinen vaalipiiri) 1907–1909, eduskunnan toisena varapuhemiehenä 1907, Suomen Pankin pankkivaltuusmiehenä (1905–) ja puheenjohtajana (1907–). Hänelle myönnettiin valtioneuvoksen arvonimi vuonna 1910. E. G. Palmén kirjoitti aikakauslehti Valvojaan, oli sen perustajajäsen, toimituskunnan jäsen ja lopulta päätoimittaja vuosina 1887–1891. Hän oli perustamassa Kansallis-Osake-Pankkia (KOP), Vakuutusyhtiö Suomea ja Vahinkovakuutusyhtiö Pohjolaa. Hän oli myös tietokirjasarja "Oma maan" toimituskunnan jäsen 1907–1911.

Onni Hallstén kuului Minerva-osakeyhtiön osakkaisiin ja oli 1890-luvulla osakeyhtiön hallituksen jäsen. Onni Hallsténin vanhemmat olivat FM, lyseonrehtori Alexander Gustaf Julius Hallstén ja Sofia Wilhelmina Westerman. Hallstén valmistui filosofian maisteriksi 1880. Hän toimi aluksi matematiikan ja fysiikan opettajana useissa Helsingin suomenkielisissä oppikouluissa. Onni Hallstén toimi sittemmin sosiaaliministeriön vakuutusosaston päällikkönä ja vakuutusylitarkastajana 1923–1931. Hän oli myös altiopäivämies ja kansanedustaja (suomp.). Hallstén nimitettiin kanslianeuvokseksi 1925. Hallsten oli naimisissa vuodesta 1892 oppikoulun opettaja, kansanedustaja Ilmi Lovisa Bergrothin kanssa. Heidän poikansa Rauno Kallia toimi sittemmin IKL:n kansanedustajana.

Ivar August Heikel kuului Minerva-osakeyhtiön osakkaisiin ja oli 1890-luvulla osakeyhtiön hallituksen jäsen. Ivar August Heikelin vanhemmat olivat pitäjänapulainen, varapastori August Heikel ja Aurora Emilia von Knorring. Heikel väitteli filosofian tohtoriksi 1885 ja toimi Helsingin yliopiston kreikkalaisen kirjallisuuden professorina 1888–1926, sekä yliopiston rehtorina vuosina 1907–1911 ja 1920–1922. Yliopistovirkojensa lisäksi hän opetti helsinkiläisissä kouluissa 1930-luvulle saakka. Hän oli vuodesta 1894 lähtien naimisissa Hildur Ingeborg Landénin kanssa.

Aksel Granfelt kuului Minerva-osakeyhtiön osakkaisiin ja oli 1890-luvulla osakeyhtiön hallituksen jäsen. Axel August Granfeltin vanhemmat olivat professori Axel Fredrik Granfelt ja Agata Fredrika Nordenswan. Granfelt valmistui filosofian maisteriksi 1873 ja lääketieteen lisensiaatiksi 1878. Hän toimi Kansanvalistusseuran sihteerinä 1878–1906 sekä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkiston ja kirjavarojen hoitajana 1879–1896. Granfelt tunnettiin raittiusaatteen puolestapuhujana. Hän oli vuodesta 1879 lähtien naimisissa Amanda (Mandi) Lydia Cantellin kanssa.

Einar Candolinin vanhemmat olivat lääninrovasti Anders Adrian Candolin ja Fredrika Mathilda Ervast. Vuonna 1903 Candolin solmi avioliiton Aino Julia Gummeruksen kanssa. Perheeseen kuuluivat tyttäret Mirjam (1905) ja Vesta (1909). Einar Candolin toimi Turun suomalaisen lyseon rehtorina vuosina 1910–1920. Candolin toimi Turun tuomiorovastina 1920–1935. Hänet valittiin Turun kaupunginvaltuuston puheenjohtajaksi 1918, ja tässä tehtävässä hän jatkoi aina vuoteen 1933 saakka. Candolin toimi myös Lohjan kirkkoherrana 1935–1950.

Grotenfelt kuului Minerva-osakeyhtiön osakkaisiin. Grotenfeltin vahemmat olivat hovioikeudenneuvos, vankeinhoitolaitoksen ylijohtaja Adolf Grotenfelt ja Ida Gustava Wilhelmina Rein. Kustavi Grotenfelt väitteli filosofian tohtoriksi 1888 ja toimi aluksi historianopettajana, kunnes hänet nimitettiin Helsingin yliopiston Pohjoismaiden historian ylimääräisenä professorina 1905–1926. Hän kuoli Helsingissä 1928. Grotenfeltin puoliso oli vuodesta 1896 Anna Helena Matilda Silfvenius.

Jarl Lindeberg tunnettiin matemaatikkona keskeisen raja-arvolauseen tutkimisesta. Lindebergin vanhemmat olivat kanslianeuvos Karl Leonard Lindeberg ja Olga Katarina Hallonblad. Hän avioitui 1904 hovioikeuden notaarin tyttären Inez Beckerin kanssa. Lindeberg toimi Helsingin yliopiston matematiikan dosenttina 1902–1905, matematiikan apulaisena 1905–1932, ja Teknillisen korkeakoulun analyyttisen geometrian ylimääräisenä opettajana 1911–1918. Lindeberg oli myös ylioppilastutkintolautakunnan jäsen 1909–1918. Lindeberg sai professorin arvonimen 1919.

Wilhelm Pipping kuului Minerva-osakeyhtiön osakkaisiin. Wilhelm Pippingin vanhemmat olivat lääketieteen ja kirurgian tohtori, professori Joachim Wilhelm Pipping ja Josefina Lovisa Kellgren. Myös poika Wilhelm Pipping valmistui lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi 1886. Hän toimi Helsingin yliopiston pediatriikan ylimääräisenä professorina 1892–1921 ja varsinaisena professorina 1921–1922. Hän avioitui vuonna 1891 Elna Maria Idestamin kanssa. Pipping oli ensimmäinen erikoistunut suomalainen lastenlääkäri ja suomalaisen pediatriikan keskeinen henkilö omana aikanaan. Hän edusti säätyvaltiopäivillä aatelia vuosina 1894–1906.

Oskari Heikelin vanhemmat olivat Kittilän kirkkoherra Karl Abiel Heikel ja Augusta Hellman. Isä Heikel oli lestadiolainen saarnaaja ja Kittilän ensimmäinen kirkkoherra, joka toimi sittemmin pitkään kirkkoherrana myös Tyrvään seurakunnassa. Oskari Heikel pääsi ylioppilaaksi Jyväskylän lyseosta 1891. Hän valmistui vuonna 1897 lääketieteen kandidaatiksi ja 1902 lääketieteen lisensiaatiksi Helsingin yliopistosta. Hän oli vuodesta 1898 lähtien naimisissa Elli Fanny Cecilia Keppleruksen (k. 1946) kanssa. Tämän kuoltua Heikinheimo avioitui vuonna 1947 toisen vaimonsa Aini Aurora Vaulan kanssa. Oskari Heikel, vuodesta 1906 Heikinheimo, toimi Terveydenhoitolehden toimitussihteerinä 1898–1900, rautatielääkärinä 1901–1950, Keuruun kunnanlääkärinä 1902–1928, Jyväskylän suojeluskuntapiirin lääkärinä 1919–1944 ja Kuortaneen piirin piirilääkärinä 1928–1940. Hän oli myös Keuruulla sijainneen Kuuselan parantolan omistaja ja lääkäri 1905–1950. Hän sai lääkintöneuvoksen arvon vuonna 1943. Oskari Heikinheimo nousi Kansallisen kokoomuksen Vaasan läänin itäisen vaalipiirin kansanedustajaksi 1922–1927 kesken vaalikauden kuolleen kuortanelaista Aleksanteri Koiviston tilalle. Hänet nimitettiin eduskunnan sotilasasiainvaliokunnan puheenjohtajaksi 1922. Heikinheimo tuli eduskuntaan uudelleen vuosiksi 1941–1945 jatkosodan alussa elokuussa 1941 Suojärven Suvilahdella kaatuneen Kivijärven kirkkoherran, Väinö Havaksen tilalle. Havas on Suomen historian ainoa rintamalla kaatunut istuva kansanedustaja. Heikinheimo kuului lisäksi Keuruun kunnanvaltuustoon ja oli edustajana kirkolliskokouksessa.

Georg Zachris Forsmanin vanhemmat olivat Hämeenkyrön kirkkoherra, FM Georg Jakob Forsman ja Anna Lovisa Ebeling. Hän kävi Vaasan triviaalikoulua 1839–1845 ja Vaasan lukiota 1845–1847. Hän valmistui ylioppilaaksi Helsingissä 1847 (arvosana laudatur äänimäärällä 34). Forsman avioitui 1854 Sofia Fransiska Fribergin kanssa († 1895). Georg Zachris Forsman harjoitti historiallisia tutkimuksia Tukholmassa ja Uppsalassa 1856, Ranskassa ja Englannissa 1860–1861. Forsman toimi Pohjalaisen osakunnan inspehtorina 1868–1871 ja historiallis-kielitieteellisen osaston dekaanina 1871–1882. Hän toimi Turun yläalkeiskoulun vt. kollegana 1853, entisen opinahjonsa Vaasan lukion apulaisena 1854 ja v.t. lehtorina. Forsman toimi vuodesta 1863 lähtien keisarillisen Aleksanterin yliopiston yleisen historian professorina Helsingissä, Suomen, Venäjän ja Pohjoismaiden historian professorina 1876 alkaen sekä samalla naisakatemian historian opettajana 1873–1875. Forsman oli senaattori senaatin talousosastossa ja kamaritoimituskunnan päällikkö 1882 sekä kirkollistoimituskunnan päällikkö 1885, mistä tehtävästä hän erosi 1899. Georg Zachris Forsman oli vuonna 1896 solminut toisen avioliittonsa kirjailija Sofia Theodolinda Hahnssonin (o.s. Limón, † 1919) kanssa, jolle avioliitto myös oli toinen. Forsman aateloitiin 1884, ja hän oli vapaaherra vuodesta 1897. Forsman omisti Lopen Leppälahden 1869–1895. Hän oli valtiopäivämies pappissäädyssä Porvoon hiippakunnan opettajien valitsemana 1872, 1877–1878 ja 1882, sekä aatelissäädyssä 1885, 1888, 1891, 1894 ja 1900.

Berndt Adolf Reinholm syntyi 1821 raumalaisen tilanomistajan, lääninviskaali Henrik Gudmund Reinholmin ja Agata Nordlundin perheeseen. Hän valmistui ylioppilaaksi Helsingissä 1840 ja filosofian maisteriksi 1847. Reinholm vihittiin papiksi Turun hiippakunnassa 1860. Riemumaisteri 31.5.1897. Reinholm toimi Pietarsaaren ala-alkeiskoulun vt. rehtorina 1848, Tampereen ala-alkeiskoulun vt. rehtorina 1849, ja vakinaisena rehtorina 1853. Hänet valittiin Haminan kadettikoulun pastoriksi ja uskonnonopettajaksi 1867, mistä tehtävistä hän erosi 1876. Reinholm toimi Pusulan vt. kappalaisena 1880–1887 ja painoasiamiehenä Porvoossa 1892. Hän oli vuodesta 1852 lähtien naimisissa Sofia Vilhelmina Westerbergin kanssa.

Einar Sandelinin vanhemmat olivat kruununvouti Fredrik Sandelin ja Maria Evelina Danielsson. Sandelin toimi Yhdyspankin Haminan konttorin toisena johtajana ja kassanhoitajana 1896–1904, sittemmin alaa vaihdettuaan hammaslääkärinä Helsingissä. Hän valmistui hammaslääketieteen tohtoriksi (München) 1912, odontologian kandidaatiksi ja lisensiaatiksi 1914. Sandelin oli avioitui vuonna 1902 Anna Alexandroff Aladinin kanssa, ja solmi vuonna 1928 toisen avioliittonsa Elsa Irene Edelmannin kanssa.

August Hjelt kuului Minerva-osakeyhtiön osakkaisiin. Hjeltin vanhemmat olivat professori, arkkiatri Otto Edvard August Hjelt ja Yolanda Aurora Thuneberg. Hjelt valmistui filosofian tohtoriksi 1887 ja molempien oikeuksien kandidaatiksi 1898. Hän avioitui vuonna 1887 Adèle Elisabet Faltinin kanssa. Hjelt toimi Tilastollisen päätoimiston ylijohtajana 1902–1919. Hjelt oli lisäksi senaattori ja kamaritoimituskunnan päällikkö vuosina 1908–1909, sekä senaatin talousosaston vt. varapuheenjohtaja 1909. Valtiopäivämies Hjelt toimi sittemmin myös kansanedustajana (suom. p.).

Martti Nyholmin vanhemmat olivat kirkkoherra, rovasti Abel Nyholm ja Elisabeth Forsman. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Vaasan suomalaisesta lyseosta vuonna 1896. Samana syksynä hän aloitti suomen kielen opinnot Helsingin yliopistossa. Georg Zacharias Forsman, myöhemmin Yrjö-Koskinen, oli Martti Nyholmin äidin Betty Forsmanin serkku. Airila oli vuodesta 1906 avioliitossa Maria Sofia Emilia Siljon (Sjögren) kanssa, ja tämän kuoltua vuonna 1929 Airila solmi toisen avioliittonsa LL Suoma Helena Loimarannan (e Lindstedt) kanssa. Airilan ensimmäinen puoliso oli runoilija Juhani Siljon sisar. Kaarle Martti Airila oli Jyväskylän tieteellisen kirjaston perustaja (1912) ja ensimmäinen johtaja vuosina 1912–1927. Hän toimi Jyväskylän seminaarin suomen kielen lehtorina 1906–1924. Airila valmistui filosofian tohtoriksi 1923. Sittemmin Airila toimi kansakoulutarkastajana Helsingissä 1924–1930, kouluhallituksen kouluneuvoksena 1930–1934 ja Helsingin yliopiston suomalaisen filologian apulaisena 1934–1945. Hänelle myönnettiin professorin arvonimi vuonna 1942.

August Tötterman kuului Minerva-osakeyhtiön osakkaisiin. Hänen isänsä oli Joutsan kappalainen, varapastori Claes Kristian Albert Tötterman (1804–1847) ja Gustava Fredrika Stenroth. August Tötterman ei avioitunut ja perustanut omaa perhettä. August Tötterman toimi Helsingin yliopistossa aluksi yliopiston seemiläisten kielten dosenttina, minkä jälkeen eksegetiikan ja sittemmin Vanhan testamentin eksegetiikan professorina vuosina 1879–1902.

Sofie ja Karl Wilhelm Sulin avioituivat vuonna 1895. Sofien vanhemmat olivat merimies Wilhelm Andersson ja Maria Lovisa Salenius.

Sundmanin vanhemmat olivat kauppakoulunjohtaja Röttger Johan Simon Boldt ja Aurora Gustava Zetterman. Hän oli kauppaneuvos Carl Wilhelm Ignatius Sundmanin ottopoika. Gösta Sundman kävi kuusi luokkaa lyseota vuoteen 1873 saakka. Hän avioitui 1899 Agnes Aina Hornborgin kanssa. Gösta Sundman piirsi ja julkaisi useita luonnontieteellisiä kuvateoksia. Sundman perusti Helsinkiin oman litografisen laitoksen. Julkaisut: Finlands fågelägg 79- (J. A. Palménin teksti), Finlands fiskar 92- (O. M. Reuterin ja A. J. Melan teksti), Finlands roffåglar 94 (keskener.), novellikok. Flydda dagar 94, Karin Eksten 96. Sundmanin keräämät kulttuurihistorialliset kokoelmat tulivat sittemmin Helsingin kaupunginmuseon kokoelman pohjaksi. Sundman oli Italian konsuli vuosina 1891–1914.

Juhani Siljo työskenteli Jyväskylän tieteellisessä kirjastossa 1915–1916. Aluksi hän asui Jyväskylässä sisarensa ja lankonsa, Emilia ja Martti Airilan talossa Seminaarinmäen läheisyydessä sijaitsevassa Älylän kaupunginosassa. Airila toimi tuohon aikaan sivutoimisena kirjastonhoitajana. Juhani Siljo tunnetaan runoilijana erityisesti eettisestä kilvoittelustaan. Hän teki myös paljon muuta kirjallista työtä. Jyväskylän-vuosinaan hän avusti lehtiä ja lukemistoja, käänsi vieraskielistä kirjallisuutta, julkaisi tietokirjoja ja toimi Keskisuomalaisen sotakirjeenvaihtajana vuoden 1918 sodassa. Lisäksi hän toimi Tieteellisen kirjaston ensimmäisenä palkattuna virkailijana. Jyväskylän tieteellinen kirjasto oli hiljattain 1914 tehnyt merkittävän suurhankinnan hankkiessaan konkurssiin menneen Minerva-antikvariaatin koko kirjavaraston. Siljo sai käyttää puolen vuoden ajan työpäivänsä näiden teosten lajittelemiseen viiteen osaan. Siljo valikoi taitavasti esiin Fennica-kirjallisuuden, jonka kokoaminen oli kirjaston tavoitteena. Kokoelma muodostaa edelleen Jyväskylän yliopiston kirjaston Fennica-kokoelman vanhimman perustan ja siinä on ollut nähtävissä Siljon jäljiltä ainutlaatuinen luokitus. Vastaavia kotimaisen kirjallisuuden varhaiskokoelmia on Jyväskylän lisäksi vain Helsingin ja Turun yliopistojen kirjastoissa. 6.6.1916 järjestetyissä kirjastotalon vihkiäisissä Martti Korpilahti lausui Siljon tilaisuuteen kirjoittaman runon ”Maailman kirja”. Runo ilmestyi myöhemmin kokoelmassa Selvään veteen (1919).

Karl Wilhelm Sulin syntyi Raumalla vuonna 1839, missä hänen isänsä toimi pedagogina ja ala-alkeiskoulun opettajana. Isä Benjamin Sulin toimi Uudenkaupungin ala-alkeiskoulun rehtorina vuodesta 1844, kunnes hänestä tuli ensin Kumlingen (1846) ja sittemmin Hattulan (1864) kirkkoherra. Benjamin Sulinin ja tämän puolison Lovisa Emilia Forsiniuksen aikuisiksi eläneistä pojista vanhin Karl valmistui molempain oikeuksien kandidaatiksi 1867 ja aloitti työskentelyn Turun hovioikeuden kanslistina. Vuoteen 1879 mennessä Sulin oli nimitetty hovioikeuden asessoriksi, mitä virkaa hän hoiti seuraavien kymmenen vuoden ajan työskennellen välillä myös Viipurin hovioikeudessa. Sulinista kehittyi erityisesti rikosoikeuden asiantuntija. Vuosina 1889–1897 eli kuolemaansa saakka Sulin toimi Ikaalisten tuomiokunnan tuomarina. Sulin osallistui useisiin lainvalmisteluhankkeisiin (kuten sotaväen rikoslaki, vuoden 1889 rikoslaki, vesioikeuden uudistaminen). Hän oli Turun kaupungin edustaja porvarissäädyssä valtiopäivillä 1888. Sulin toimitti 1872 yhdessä Karl Kristian Sjörosin kanssa historiallisesti merkittävän lakikodifikaation eli vuoden 1734 lain myöhempine lisäyksineen, muutoksineen ja selityksineen. Sulin julkaisi teoksesta sittemmin useita uusittuja painoksia.

Theodor Schwindt kuului Minerva-osakeyhtiön osakkaisiin ja oli 1890-luvulla osakeyhtiön hallituksen jäsen sekä Minerva Oy:n toimitusjohtaja. Schwindtin vanhemmat olivat talonomistaja Johan Fredrik Schwindt ja Blondina Maria Lovisa Starck. Schwindtin ensimmäinen puoliso oli vuodesta 1878 Gunda Alfhild Karolina Cajander (k. 1879) ja toisen avioliittonsa hän solmi 1882 Blenda Maria Emilia Cajanderin kanssa. Theodor Schwindt valmistui filosofian tohtoriksi 1892. Jo ylioppilasaikanaan hän oli Wiipurilaisen Osakunnan kuraattori ja ylioppilaskunnan puheenjohtaja. Hän oli myös osakuntien keräämän kansatieteellisen kokoelman hoitaja, sittemmin Valtion Historiallisen Museon intendentti. Schwindt toimi Arkeologisen toimikunnan intendenttinä vuodesta 1892 lähtien. Hän oli myös valtiopäivämies (porv.).

Axel Olof Freudenthal kasvoi Siuntiossa uusmaalaisessa herraskartanomiljöössä isänsä Gabriel Freudenthalin omistamassa Pikkalassa. Tämä oli toiminut aiemmin Turussa apteekkarina, ja vanhemmat, tilanomistaja Freudenthal ja puoliso Brigitta Katarina Björling olivat muuttaneet Ruotsista Suomeen. Axel Olof Freudenthal valmistui filosofian tohtoriksi 1865. Hän oli opiskellut Uppsalassa 1861–1862 ja Kööpenhaminassa 1862–1863. Hän toimi Helsingin yliopiston ruotsin kielen ja kirjallisuuden ylimääräisenä professorina 1878–1904. Hän oli merkittävä suomenruotsalaisuuden ideologi. Freudenthal avioitui 1886 kieltenopettaja Edla Lovisa Wínbergin kanssa.