Aineistot

Kokoelma Isa Asp - Muita henkilöitä
  • Edla Soldan

    Edla Soldan syntyi 1828 Lappeenrannassa (Lapvesi) kruununvouti, ritari Carl Gustaf Soldanin ja hänen puolisonsa Ulrica Lucanderin tyttäreksi. Hän toimi aikaisemmin yksityisopettajana ennen kuin aloitti Jyväskylän seminaarin ensimmäisenä suomen kielen ja piirustuksen opettajattarena 1863. Hän erosi tästä virasta vuonna 1879. Vuosina 1861–1863 Soldan teki tulevaan virkaan liittyneen opintomatkan, joka suuntautui Sveitsiin ja Saksaan. Soldan suomensi G. A. Hippiuksen Piirustusopin alkeet (1867) ja Perspektiiviopin johdannon I (1875). Kuopiossa Edla Soldan oli pitänyt sisarustensa Aleksandran ja Augustan kanssa ennen seminaariin tuloaan pikkulastenkoulua, jota kävi muiden muassa Minna Canth (tuolloin Johnson) kymmenvuotiaasta varhaiseen teini-ikään saakka. Seminaarissa opettaessaan Soldan majoitti luokseen seminaarin opiskelijoita, kuten Minna Canthin sekä Elias ja J. H. Erkon. Soldan esimerkiksi ymmärsi, kannusti ja opasti J. H. Erkkoa runouden luojana, tuki hänen uraansa joskus myös taloudellisesti, ja kävi Erkon kanssa kirjeenvaihtoa seminaarivuosien jälkeenkin. Soldan oli kuvataiteilija ja taidemaalari Venny Soldan-Brofeldtin täti. Venny Soldan oli naimisissa Juhani Ahon kanssa, joka puolestaan kuului Minna Canthin kirjalliseen salonkiin.
  • Charlotta Forsberg

    Vähässäkyrössä vuonna 1839 syntyneen Charlotta Forsbergin vanhemmat olivat maanviljelijä ja Kolkkalan talon omistaja Anders Forsberg ja Edla Olivia Vasastjerna. Charlotta Forsberg teki vuosina 1865–1867 omalla kustannuksellaan opintomatkan ulkomaille ja suoritti tuona aikana muun muassa Bernin seminaarin. Hän toimi Jyväskylän seminaarissa historian, maantiedon ja käsitöiden opettajattarena vuosina 1868–1898. Forsberg teki opintomatkoja ulkomaille myös vuosina 1882 ja 1890. Forsberg kuoli helmikuussa 1921 ja hänet haudattiin Jyväskylään. Kun Isa Aspin terveydentila heikkeni syksyllä 1872, johtajatar Lydecken otti hänet luokseen asumaan, jotta hän saisi tarvitsemaansa hoitoa keuhkotautiinsa. Lokakuun 12. päivänä Asp siirtyi asumaan opettajatar Charlotta Forsbergin kotiin, missä oli hiljaisempaa ja rauhallisempaa kuin seminaarissa.
  • Charlotta Lydecken

    Viipurilaissyntyisen Charlotte Lydeckenin vanhemmat olivat kupariseppämestari Johann Friedrich Lydecken ja Juliana Eleonora Blindseil. Charlotte Lydecken kävi saksalaista tyttökoulua Viipurissa, minkä jälkeen hän toimi yksityisopettajana Ruokolahdella ja Parikkalassa. Lydecken perusti 1857 Sortavalaan yksityisen tyttökoulun, missä hän pyrki soveltamaan uusia opetusmenetelmiä. Samalla hän kartutti suomen kielen taitoaan. Vuonna 1861 Lydeckenille myönnettiin valtion apuraha, jotta hän voisi valmistautua seminaarin opettajattareksi. Charlotte Lydecken teki opintomatkan Bernin seminaariin sekä muualle Sveitsiin sekä Saksaan vuosina 1861–1863. Bernissä hän opiskeli G. Frölichin johtamassa Die Einwohner-Mädchenschulen yhteydessä toimivassa opettajattarien valmistuslaitoksessa. Lydecken nimitettiin vuonna 1863 Jyväskylän seminaarin historian, maantiedon ja käsitöiden opettajaksi. Vuonna 1867 hänet valittiin Fanny Johnin jälkeen seminaarin johtajattareksi, missä tehtävässä hän toimi seuraavat 26 vuotta. Lydecken erosi "täysin palvelleena" keväällä 1893. Kun Isa Aspin terveydentila heikkeni syksyllä 1872, johtajatar Lydecken otti hänet luokseen asumaan, jotta hän saisi tarvitsemaansa hoitoa. Lokakuun 12. päivänä Asp siirtyi asumaan opettajatar Charlotta Forsbergin kotiin, missä oli hiljaisempaa ja rauhallisempaa kuin seminaarissa. Lydecken oli erityisen kiinnostunut naisten käsityönopetuksen kehittämisestä. Vaikutteita hän sai muun muassa Friedrich Fröbeliltä ja Berliinin käsityönopettajaseminaarin Rosalie Schallenfeldiltä. Charlotta Lydecken toimi valtion 1889 asettaman tyttöjen käsityön kehittämiskomitean puheenjohtajana. Hän julkaisi vuonna 1892 teoksen Tyttöjen käsitöiden johtamisen ohjeita: kansakouluja varten.
  • Henrik Heikel

    Pietarsaaressa 1843 syntyneen Johan Henrik Heikelin vanhemmat olivat FM, rehtori ja rovasti Albert Heikel sekä Albertina Kristina Levón, joka oli Saloisten kihlakunnan henkikirjoittajan, Johan Levónin tytär. Henrik Heikel kävi Vaasan lukion. Valmistuttuaan vuonna 1865 Evon metsänhoito-opistosta hän työskenteli metsänhoitajana pohjoisen Suomen metsänhoitoalueilla. Vuonna 1890 hänestä tuli Oulujärven tarkastuspiirin ylimetsänhoitaja, missä tehtävässä Heikel toimi aina vuoteen 1906 saakka. Henrik Heikelillä oli kaikkiaan kuusitoista lasta. Parikymmenvuotinen avioliitto päättyi puoliso Lina Harlinin kuolemaan joulukuussa 1888. Tammikuussa 1890 leski avioitui uudelleen Sally Thauvónin kanssa, ja Isa Aspin parhaasta ystävästä tuli äitipuoli kymmenelle Henrikin ja Linan elossa olleelle lapselle. Neljä vanhinta oli kuollut jo 1870-luvulla. Sally ja Henrik Heikel saivat myös kaksi yhteistä lasta, Signen (avioiduttuaan Kantele) ja Ilmarin. Henrik ja Sally Heikelin pojasta Ilmari Heikinheimosta tuli kirjallisuudentutkija ja toimittaja, joka toimi vuosina 1928–1933 Jyväskylän seminaarin suomen kielen lehtorina. Väiteltyään tohtoriksi 1934 C. A. Gottlundin elämäntyöstä kielentutkijana Heikinheimo siirtyi Yleisradion ohjelmapäälliköksi, missä tehtävässä hän toimi vuoteen 1945 saakka.
  • Signe Kantele

    Signe Salome Heikel oli ylimetsänhoitaja Henrik Heikelin ja tämän puolison Sally Thauvónin vanhin yhteinen lapsi. Heikel kävi Oulun suomalaista tyttökoulua 1902–1907 ja pääsi ylioppilaaksi 1910. Hän suoritti Oulun diakonissalaitoksen kurssin ja toimi sitten miehensä lähetyssaarnaaja Väinö Kanteleen kanssa lähetystyössä Kiinassa 1915–1923. Signe Kantele toimi myös Lasten Lähetyslehden toimittajana ja avustajana.
  • Johan Rudolf Koskimies

    Oopperalaulaja Lydia Laguksen puoliso vuodesta 1886 lähtien. Koskimies valittiin vuonna 1900 piispaksi, ja kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun kappalaisesta on tullut piispa.
  • Karl Gabriel Leinberg

    K. G. Leinberg toimi Jyväskylän seminaarin johtajana Isa Aspin opiskellessa seminaarissa. Hän kirjoitti nähtävästi kirkkoherra Thauvónille kolme kirjettä Isa Aspin sairaudesta, kuolemasta ja hautajaisista. Leinberg seurasi vuodesta 1868 lähtien seminaarin johtajana Uno Cygnaeusta. Hän oli koulutukseltaan teologian kandidaatti ja oli aiemmin opettanut uskontoa Helsingin lyseossa sekä myös johtanut samaista koulua vuodesta 1856 alkaen. Jyväskylän seminaari laajeni Leinbergin johtaja-aikana ja tarvittiin lisää tilaa opetusta ja oppilaiden asuntoja varten. Leinberg johti Seminaarinmäen alueen rakentamisen suunnittelua. Vuodesta 1879 lähtien alueelle rakennettiin kaikkiaan kaksitoista punatiili- tai puurakennusta seminaaria varten.
  • Edla Niska

    Edla Niska, sittemmin rouva Lundgrén, toimi kansakoulunopettajana Verlan tehtaalla. Oululainen neiti oli tullut jo syksyllä 1870 rovasti Thauvónin perheen kotiopettajaksi, ja hän opetti sekä Sallya että Isaa. Aspin runo Vårsång till Edla (Kevätlaulu Edlalle) on omistettu Edla Niskalle.