Aineistot

Kokoelma Isa Asp - Ystäviä
  • Fanny Hohenthal

    Fanny Hohenthal oli Raahen nimipastorin Otto Mauritz Hohenthalin ja tämän puolison Johanna Karolina Björkmanin vuonna 1852 syntynyt kaksoistytär (Fannyn kaksoisveli Frans Maurits kuoli 1860) ja Isa Aspin luokkatoveri Raahessa lukuvuonna 1864–1865. Tytöt toimittivat Fannyn kotipappilassa omia kaunokirjallisia lehtiään. Fanny oli aputoimittajana Isan lastenlehdissä Fågeln ja Laulaja. Runomuotoisen Fågeln-lehden toimittamisessa heitä ohjasi neiti Heickell, jonka yksityisessä tyttökoulussa tytöt opiskelivat. Yksi lehdistä nimettiin suomeksi ”Laulajaksi” ruotsinkielisestä sisällöstä huolimatta. Tältä ajalta ovat peräisin Isa Aspin ensimmäiset runot, ja kirjoittamisharrastuksestakin tuli noina vuosina jatkuvaa ja määrätietoista. Tyttöjen ystävyys kesti Isa Aspin elämäniän ja he kävivät myöhemmin vilkasta kirjeenvaihtoa, vaikkeivät ilmeisesti tavanneet Raahen kouluvuosien jälkeen. Isa Asp omisti Fannylle runoistaan kolme (Fannylle, Till Fanny, 1867; Ystävälleni Fannylle keväällä, Till min vän Fanny om våren, 1869; Katkeria muistoja, Bittra minnen, 1869). Fanny Hohenthal opiskeli Tammisaaren kansakouluopettajaseminaarissa vuosina 1872–1876. Tämän jälkeen hän toimi opettajana Helsingin alemmissa (1884) ja ylemmissä (1888) kansakouluissa.
  • Anna Lagus

    Anna Lagus syntyi juhannuksen 1848 alla Lumijoen kappalaisen Johan Gabriel Laguksen ja tämän puolison Emma Elisabeth Castrénin tyttäreksi. Vanhemmat olivat serkuksia. Isänsä kuoltua Anna aloitti opinnot Jyväskylän seminaarissa samana syksynä kuin Isa Asp. Hän erosi kuitenkin tammikuussa 1872 seminaarin ensimmäiseltä luokalta ja avioitui kirkkoherra Joel August Heikelin kanssa. Perheeseen syntyi seitsemän lasta. Anna Laguksen aviomies oli Sally Thauvónin puolison Henrik Heikelin serkku. Joel August Heikel toimi muun muassa v.t. kappalaisena Lehtimäellä sekä Vaasan tarkk'ampujapataljoonan saarnaajana ja Vaasan vankilan saarnaajana sekä vuosisadan vaihteessa lääninrovastina.
  • Lydia Lagus

    Isonkyrön lukkarin Claes Wilhelm Laguksen ja tämän puolison Gustava Elisabet Berlinin perheeseen syntyi syksyllä 1853 Lydia-tytär. Laguksen sisaruksilla oli tapana viettää vapaa-aikaa laulaen ja näytellen. Lagus aloitti opinnot Jyväskylän seminaarissa samaan aikaan syksyllä 1871 kuin Isa Asp ja ystävystyi tämän kanssa. Asp omisti useita runoistaan Lydi(a)lle. Lagus kuitenkin erosi kesäkuussa 1872 seminaarin toiselta luokalta ja liittyi samana vuonna Suomalaiseen Teatteriin. Hänet kiinnitettiin Helsinkiin 1873 perustetun Suomalaisen oopperan laulajattareksi. Lagus opiskeli laulua Suomessa Emilia Mechelinin ja Wienissä rouva Caroline Prucknerin johdolla 1874–1875 sekä myöhemmin myös Italiassa. Tämän jälkeen hän oli Suomalaisen Oopperan keskeisimpiä laulajia, mutta vetäytyi oopperalavoilta terveydentilansa vuoksi 1882 ja päätti uransa laulajana täysin vuonna 1885. Seminaaritoveri J. H. Erkko kosi laulajatarta turhaan. Lydia Lagus avioitui 1886 lapsuudenystävänsä Johan (Juho) Rudolf Koskimiehen kanssa (tuolloin vielä Forsman), josta tuli vuosisadan vaihteessa Kuopion ja sittemmin Oulun hiippakunnan piispa. Lydia Koskimies oli mukana perustamassa Lapuan naisyhdistystä ja emäntäkoulua 1890-luvulla, kun hänen miehensä toimi Lapuan kappalaisena. Oulussa piispatar Koskimies keskittyi pääasiassa hyväntekeväisyystyöhön.
  • Emilia Thauvón

    Kokemäellä syntynyt jahtivoudin tytär Emilia Lovisa Carlsson vihittiin 1852 avioliittoon kirkkoherra Johan Fredrik Thauvónin kanssa. Isa Asp oli siis rouva Thauvónin nimikaima. Thauvónien poika Emil (s. 1858) toimi sittemmin Viitasaaren kirkkoherrana. Tytär Sally (s. 1855) Thauvón oli Isa Aspin hyvä ystävä. Myös rovasti ja ruustinna kannustivat Isa Aspia opintielle ja Asp vietti paljon aikaa Puolangan pappilassa Emilia Thauvónin ja Sallyn seurassa. Perheeseen kuului kaikkiaan seitsemän lasta, joista esikoinen Hjalmar ja nuorimmainen Alice kuolivat aivan vastasyntyneinä, ja lisäksi Johan-poika hieman ennen kolmivuotispäiväänsä.
  • Johan Fredrik Thauvón

    Puolangan kirkkoherran Johan Fredrik Thauvónin tytär Sally oli Isa Aspin hyvä ystävä ja he kävivät tiivistä kirjeenvaihtoa 1870-luvun alussa. Lisäksi Asp omisti useat runonsa Sally Thauvónille. Ystävyyden myötä Aspin haaveet kirjailijan urasta ja kansakoulunopettajan opinnoista alkoivat muuttua todeksi. Isa Aspin vieraillessa Thauvónien luona Puolangalla hänenkin käytössään oli pappilan suuri kirjasto. Thauvónit kannustivat Isaa hakemaan opiskelemaan Jyväskylän seminaariin. Johan Fredrik Thauvónin isä oli viipurilainen proviisori Lars Reinhold Thauvón ja äiti Maria Lovisa oli Aejmelausten pappissuvun jälkeläinen, Paltamon kirkkoherra Karl Fredrik Aejmelaeuksen tytär. Johan Fredrik Thauvón oli toiminut Tornion ala-alkeiskoulun vt. rehtorina vuodesta 1852 ja varsinaisena rehtorina 1855 lähtien. Hänet vihittiin papiksi vuonna 1859. Ensin hän toimi välisaarnaajana ja kirkkoherran sijaisena Kuolajärvellä, ja sitten kirkkoherrana Kuolajärvellä 1869, Puolangalla 1870 ja Iissä 1876. Rovastin arvonimen hän sai 1902. Thauvón kävi virkamatkoilla suomalaisten siirtoloissa Venäjän Lapissa kesinä 1870–1874 ja kirjoitti julkaisun Matkamuistelmia Venäjän Lapista. Sally Thauvón kertoo reunahuomautuksessaan Isa Aspin kirjeeseen Sally Thauvónille (25.2.1872), että hänen isänsä kirkkoherra Thauvón oli saanut viitenä vuonna valtion määrärahaa palvellakseen pappina Muurmannin rannikon suomalaisia, ja Sally seurasi hänen mukanaan 3. ja 4. matkalle kesinä 1872 ja 1873.
  • Augusta Demander

    Augusta Demander oli koneentekijä K. Demanderin Pohjan pitäjässä tammikuussa 1846 syntynyt tytär, joka oli käynyt Tampereen yksityistä tyttökoulua 1855–1859. Demander opiskeli Jyväskylän seminaarissa samaan aikaan kuin Isa Asp. He asuivat huonetovereina seminaarissa syksyllä 1872. Augusta Demander sai päästötodistuksen Jyväskylän seminaarista 1875. Hän toimi opettajana Ristiinan kirkonkylän kansakoulussa vuosina 1875–1913. Hän kirjoitti kirjan Kokemuksia kansakoulussa (1905), Uno Cygnaeuksen muistolle.
  • Hanna Favorin

    Hanna Favorin syntyi Alavetelissä joulukuussa 1845. Favorinin vanhemmat olivat kappalainen Anders Abraham Favorin ja tämän puoliso Lovisa Ingman. Ensimmäisen seminaarivuotensa ajan Hanna Favorin asui Isa Aspin huonetoverina seminaarin asuntolassa. Hanna oli Isan lapsuudenystävän, Etta Favorinin sisar. Isa oli ollut Ettan leikkitoveri Suomussalmen pappilassa kesällä 1861, sillä Etta ja Hanna olivat kappalaisen rouvan tuolloin Suomussalmella vierailleen serkun sisarentyttäriä. Hanna Favorin valmistui kansakoulunopettajaksi Jyväskylän seminaarista, mistä hän sai päästötodistuksen 1874. Hänellä oli tutkinto historiassa, sekä lisäksi kasvatusopissa 1888. Favorin toimi opettajana Uudenkaarlepyyn ruotsalaisessa tyttökoulussa 1874–1875, historian ja maantiedon opettajana Hämeenlinnan suomalaisessa tyttökoulussa 1881–1884, maantiedon opettajana Helsingin suomalaisessa jatko-opistossa 1889–1913. Favorin teki opintomatkan Ruotsiin, Saksaan ja Sveitsiin vuonna 1884. Favorinin julkaisuihin kuului muiden muassa Kansakoulun Maantiede useina painoksina. Lisäksi hän käänsi suomen kielelle esimerkiksi Dickensin teoksen Sanoma mereltä (1880). Hanna Favorinin sisar taidemaalari Ellen Favorin oli opiskellut maalaustaidetta Saksassa, ja keskittyi urallaan erityisesti maisemamaalauksiin sekä valokuvaukseen. Vuosisadan vaihteessa sisarukset asettuivat Lohjalle asumaan yhdessä veljensä Alfredin kanssa. Eräänä iltana loppuvuodesta 1919 heidän talossaan syttyi tulipalo. Alfred pääsi pelastautumaan, mutta Ellen ja Hanna Favorin löydettiin kuolleina talon raunioista seuraavana aamuna.
  • Thor Stenbäck

    Isa Aspin runo Outo tunne (Den obekanta känslan) rakentuu kysymysten ja vastausten varaan. Aspin runoutta suomentanut Toivo Hyyryläinen on tulkinnut sen omakohtaisesti koetuksi ja pitää oudon tunteen aiheuttajana Thor Stenbäckiä, Lapuan rovastin Karl Fredrik Stenbäckin ja tämän vaimon Emilia Ottilia Kristina von Essenin poikaa, jonka Asp oli tavannut Oulun matkallaan keväällä 1871 ja johon hän oli ihastunut. Thor Stenbäck oli päässyt ylioppilaaksi vuonna 1856 ja toimi alkeiskoulujen opettajana muiden muassa Kajaanissa ja Oulussa vuosina 1865–1875.
  • Sally Thauvón

    Puolangan kirkkoherran tytär Sally Thauvón oli Isa Aspin hyvä ystävä. He kävivät kirjeenvaihtoa Aspin kuolemaan saakka. Isa Asp omisti useita runoistaan ja käsikirjoituksistaan ystävälleen Sallylle. Tammikuussa 1890 tuolloin jo 35-vuotias Sally Thauvón avioitui Oulujärven tarkastuspiirin ylimetsänhoitajan Henrik Heikelin kanssa. Hiljattain leskeksi jääneellä Heikelillä oli ensimmäisestä avioliitostaan kymmenen elossa ollutta lasta. Sally ja Henrik Heikel saivat myös kaksi yhteistä lasta, Signen ja Ilmarin. Henrik ja Sally Heikelin pojasta Ilmari Heikinheimosta tuli kirjallisuudentutkija ja toimittaja, joka toimi vuosina 1928–1933 Jyväskylän seminaarin suomen kielen lehtorina. Väiteltyään tohtoriksi 1934 C. A. Gottlundin elämäntyöstä kielentutkijana Heikinheimo siirtyi Yleisradion ohjelmapäälliköksi, missä tehtävässä hän toimi vuoteen 1945 saakka.
  • J. H. Erkko

    Isa Aspin kuoltua ystävät pystyttivät hänen haudalleen valkoisen marmoriristin. Hautamuistomerkin paljastuksen yhteydessä kuultiin vuonna 1872 seminaarista kansakoulunopettajaksi valmistuneen J. H. Erkon runo Neiti Isa Aspin haudalla. Erkko ryhtyi Aspin kuoleman jälkeen kokoamaan aineistoa tämän elämäkertaa varten, muttei onnistunut saamaan teokselle kustantajaa. Erkko julkaisi toimittamassaan Ilmiö-lehdessä laatimansa pienen elämäkerran Lyhyen elämän pikku hedelmiä (1881) runonäytteineen. Lehtori Jaako Länkelä olisi halunnut kustantaa teoksen, mutta Erkko ei enää voinut koota teosta painettavaksi. Hän tarjosi valmista aineistoa toimittaja Ossi Ansakselle, joka ei myöskään julkaissut elämäkertaa kirjana, vaan laajahkon artikkelin runoineen Elias Lönnrotin 80-vuotisjuhlan muistoksi julkaistussa Suomen ylioppilaskunnan albumissa 1882. Runoilija Erkko suunnitteli myös Isa Aspin runojen julkaisemista avustajanaan Gustaf Lönnbeck. Juhana Henrik Erkko syntyi 1849 Orimattilassa talollisenpoikana. Hänen vanhempansa olivat Juhani Eerakkala ja Maria Kustavintytär. Erkko opiskeli Jyväskylän seminaarissa kansakoulunopettajaksi ja sai päästötodistuksensa vuonna 1872. Hän toimi opettajana Rokkalan lasitehtaan yksityisessä kansakoulussa Johanneksen pitäjässä 1872–1874 ja niin kutsutun Vilken alkeiskoulun johtajana Viipurissa vuosina 1874–1894, minkä jälkeen hän sai eläkkeen. Vuosina 1894–1895 Erkko toimi raatimiehenä Käkisalmessa. Hän muutti 1896 Tampereelle, mistä sai polttimoiden tarkastajan toimen. Erkko vieraili valtion apurahan turvin Saksassa vuosina 1884–1885 tehden kirjallisia opintoja. Erkko teki tämän jälkeen muitakin ulkomaanmatkoja käyden jopa Egyptissä saakka. Hän toimitti vuosina 1875–1876 sanomalehti Ilmarista. Sittemmin hän asui (kirjailijana) Helsingissä ja vuodesta 1902 lähtien Tuusulassa.