Isa Asp - Perheenjäsenet

Kokoelma

Aineistot

  • Ida Asp

    Ida Asp kutsuttiin käynnistämään Puolangan kansakouluopetus, jota tehtävää hän hoiti koulun ensimmäisen lukuvuoden 1895–1896. Salon suomenkieliseen Uskelan kirkolliseen pientenlasten kouluun Ida valittiin opettajaksi 52 hakijan joukosta ja koulu aloitti toimintansa syksyllä 1898. Tämä koulu toimi Salossa kymmenen vuotta, ja sen jälkeen 1.9.1910 alkaen Ida valittiin kunnallisen alakoulun ensimmäiseksi opettajaksi. Ida Aspia voidaan pitää salolaisten pienten lasten opetuksen äitinä.
  • Oskar Asp

    Jaakko ja Liisa Aspin nuorin poika, 1871 syntynyt Oskar menehtyi vain 8-vuotiaana Puolangalla Viitajoen talossa 1879.
  • Kustaa Asp

    Kustaa vihittiin 1889 avioliittoon Sanna Heikintytär Oikarisen (1867–1946) kanssa. Lapsia perheeseen syntyi kymmenen. Kustaa ja Sanna muuttivat Puolangalta Hyrynsalmen kirkonkylän Kukkulalle 1898 ja myöhemmin Oravivaaran Kesti-Tupalaan. Perhe muutti sukunimekseen vuonna 1910 Haapokanta. Nimi lienee saanut alkunsa Hyrynsalmen Salmijärven takana olevan Haapokanta-nimisen kannaksen mukaan. Kustaa toimi muun muassa Puolangalla vuosina 1890–1894 kirkkoväärtinä, kirkonisäntänä ja taloudenhoitajana sekä sittemmin Hyrynsalmella maapoliisina ja maanviljelijänä sekä toimi siellä kunnallismiehenä.
  • Helena Asp

    Helena muutti Yhdysvaltoihin 1888 ja vihittiin 1891 Yhdysvalloissa avioliittoon utajärveläisen Jaakko Mikkolan (1867–1920) kanssa. Helena Aspin perhe oli hurskasta, pietistiseen uskonnonsuuntaan kuuluvaa ja Hancockin suomalaisen seurakunnan aktiivijäseniä. Jaakko oli myös seurakunnan luottamusmies ja edustajana kirkolliskokouksissa, hallinnon jäsenenä sekä pyhäkoulun opettajana. Helena toimi muun muassa Hengellisen Kuukausilehden asiamiehenä. Kirkollisessa Kalenterissa vuodelta 1950 Helena Asp mainitaan Suomi-Synodin kirkkokunnan kaikkein vanhimpiin jäseniin kuuluvana.
  • Amalia Asp

    Amalia eli Miia vihittiin 1886 avioliittoon Karl Fredrik (Kaarlo Rietrik) Sorrin (1858–1930) kanssa. Perheeseen syntyi kahdeksan lasta. Miia sai paikan Feldmanin kaupassa Betty-sisaren jälkeen. Vuonna 1881 Miija muutti Ouluun, kun kauppa lopetti toimintansa. Joulukuussa Miia vihittiin avioliittoon Kaarlo Sorrin kanssa. Seurakunnasta toiseen muuttanut apupapin perhe asui useilla paikkakunnilla, ennen kuin Kaarlo Sorri valittiin kirkkoherraksi Kuolemajärvelle.
  • Jaakko (Jaakonpoika) Asp

    Jaakko vihittiin 1886 avioliittoon Puolangan talon tyttären Kristiina Esajaantytär Torvisen (1862–1949) kanssa. Perheeseen syntyi viisi lasta, joista kaksi kuoli alle kymmenvuotiaana. Jaakko Asp oli Puolangalla arvostettu monitoimivirkamies, postinhoitaja, lainamakasiinin hoitaja, pankin virkamies sekä useiden luottamustoimien hoitaja. Perhe asui aluksi Puolangan kirkonkylällä Huvilan talossa ja 1899 alkaen Kukkulan talossa, jonka Jaakko Asp rakennutti perheensä kodiksi sekä virkatalokseen. Kukkulassa toimivat mm. Puolangan posti sekä Puolangan kunnan Säästöpankki. Kristiina asui leskenä kuolemaansa saakka Kukkulassa.
  • Elisabeth (Betty) Asp

    Vuonna 1873 (?) Betty pääsi Kurimoon ensin Jonne Feldmanin kauppaan kaupanhoitajaksi ja sitten vuonna 1877 Koskelan emännöitsijäksi. Kun Feldmanin kauppa lopetti toimintansa (1881?), perustivat Jaakko Asp (Bettyn isä) ja insinööri J. E. Elmgren Kurimoon yhteisen kaupan, jonka hoitajaksi tuli Betty. Kun Koskela jäi ilman emännöitsijää, talon poika Pekka avioitui Betty Aspin kanssa. Betty vihittiin 1892 avioliittoon Pekka Laurinpoika Koskelan (1867–1943) kanssa. Perheeseen syntyi kolme poikaa.
  • Fredrik (Jaakonpoika) Asp

    Fredrik vihittiin avioliittoon 15.03.1877 Elsa Laurintytär Heikkisen (1859–1922) kanssa. Perhe muutti sukunimekseen 17.4.1879 Haapanen. Lapsia perheeseen syntyi kaksi. Vuonna 1877 perhe asettui asumaan Puolangan Parolaan. Fredrik oli saanut isänsä jälkeen hoitaakseen Puolangan kunnankirjurin toimen. Vuonna 1882 perhe muutti Kiiminkiin, kun Fredrik pyydettiin Koitelin vesisahalle sahanhoitajaksi. Saha lopetti toimintansa 1889. Vuonna 1888 Fredrik siirtyi siltavoudiksi.
  • Heikki Kinnunen

    Isa Aspin isänisä Heikki Kinnunen oli kotoisin Saloisista. Hänen isänsä, renki Henrik Tuomaanpoika Kinnunen oli nähtävästi kotoisin Keski-Suomesta Kivijärveltä ja avioitui Saloisissa renkinä ollessaan talontyttären Anna Wähä-Äijälän kanssa. Poika Heikki syntyi vuonna 1785. Hän oli nuorena miehenä jonkin aikaa torpparina Kivijärven Kinnulassa, kunnes muutti takaisin Raahen seudulle. Isan isänäiti oli raahelainen korpraalintytär Liisa Margareeta Digerörn (n. 1785–n. 1859). Hän ja Heikki Kinnunen avioituivat Raahessa vuonna 1811. Heikki Kinnunen oli muuttanut Kivijärveltä Raaheen ilmeisesti pian Suomen sodan päätyttyä. Hänet pestattiin rengiksi Johan Langin kauppahuoneeseen, jonka hoitamisessa tuolloin jo iäkäs kauppias tarvitsi aputyövoimaa. Liikkeen kirjanpitäjä, oululaisen laivanvarustaja- ja tukkukauppiassuvun jälkeläinen Zachris Franzén avioitui Langin tyttären Johannan kanssa tammikuussa 1814, ja tämän jälkeen liikkeen käytännön johtaminen siirtyi hänelle kauan ennen vanhan kauppias Langin kuolemaa vuonna 1823. Heikki Kinnusen kuoltua vuonna 1829 perheen kahdeksasta lapsesta oli elossa viisi, ja leski Liisa antoi nuorimman poikansa Jaakon kasvattipojaksi lapsettomalle sisarelleen ja tämän miehelle perämies Fredrik Aspille, jolta Jaakko sai myös uuden sukunimen.
  • Vilhelm Asp

    Isa Aspin veli Vilhelm kuoli hukkumalla 4-vuotiaana 1869. Isa Aspin runo Vid lilla Vilhelms död (Pienen Vihelmin kuoltua) on kirjoitettu hänen muistolleen.
  • Fredrik Asp

    Isa Aspin isänisä torppari Heikki Kinnunen kuoli vuonna 1829. Hänen puolisonsa Liisa Digerörn antoi heidän nuorimman poikansa Jaakon, joka oli syntynyt saman vuoden tammikuussa, kasvattipojaksi lapsettomalle sisarelleen Margarethalle (1779–1864) ja tämän puolisolle, perämies Fredrik Aspille. Tämä oli ollut merimiehenä Zachris Franzénin laivoissa, mutta sai keuhkotautiin sairastuttuaan muita tehtäviä kauppahuoneesta. Fredrik Asp kuoli kuitenkin jo vuonna 1836.
  • Edvard Asp

    Isa Aspin veli Edvard valmistui ylioppilaaksi Oulun Suomalaisesta Yksityislyseosta erinomaisin arvosanoin vuonna 1890. Vuosina 1901–1903 hän opiskeli Helsingissä Suomen Liikemiesten Kauppaopistossa. Edvard Merikari työskenteli aluksi kotiseudullaan Puolangalla maanviljelijänä. Vuosina 1895–1901 hän toimi eri paikkakunnilla muun muassa opettajana, kunnes muutti perheineen Helsinkiin keväällä 1902. Sittemmin hän työskenteli Uuden Suomettaren toimittajana. Edvard Merikari asui Yhdysvalloissa vuosina 1907–1912. Pohjois-Amerikasta palattuaan Edvard Merikari toimi Suomen Lähetysseuran kustannusliikkeen päätoimisena hoitajana vuosina 1912–1917. Tämän jälkeen hän toimi valtioneuvoston kirjapainon kirjanpitäjänä vuosina 1917–1936, ja jatkoi samalla sivutoimisena työtään Suomen Lähetysseuran palveluksessa. Hän työskenteli myös sanomalehti Kalevan avustajana. Hän oli matrikkelikirjailija ja runoilija. Edvard Merikarille myönnettiin kamreerin arvonimi ansioista talouselämän saralla. Edvard Merikari oli naimisissa kahdesti. Edvard vihittiin I avioliittoon 1894 Ida Heikkisen (1872–1931) kanssa. Edvard vaihtoi 1.5.1903 perheen sukunimeksi Merikari. Perheeseen otettiin kasvattitytär, joka sai myös nimen Merikari. Jäätyään ensimmäisestä avioliitosta leskeksi hän avioitui toisen vaimonsa diakonissa Maria Amalia Kallentytär Mikkolan (kirkonkirjoissa käytetty sukuna myös Ylitalo, 1891–1965) kanssa 1931. Merikaria on muistokirjoituksissa kuvailtu hyväsydämisenä, huomaavaisena ja vaatimattomana ihmisenä, jolle oli suotu opillisen tietopohjan lisäksi avara mieli ja laajalti sydämen sivistystä.
  • Liisa Puhakka

    Isa Aspin vuonna 1830 Utajärvellä syntynyt äiti Liisa Puhakka oli talonpoikaista sukua. Hän ei ollut saanut kirjasivistystä, mutta hänellä kerrotaan olleen terävä järki ja käytännöllinen luonne. Maaliskuun 28. päivänä vuonna 1852 avioituneilla Liisa ja Jaakko Aspilla oli kaikkiaan yksitoista lasta. Vuonna 1853 syntynyt Lovisa eli Isa oli heistä vanhin. Fredrik syntyi vuonna 1854, Elisabet (Betty) 1856, Jaakko 1858, Amalia 1860, Helena 1862, Vilhelm 1865, Kustaa 1867, Edvard 1869, Oskar 1871 ja Ida Lovisa 1873.
  • Jaakko Asp

    Isa Aspin isänisä oli Raahen seudulle torppariksi muuttanut Heikki Kinnunen (1785–1829). Hänen sukunsa oli kotoisin Keski-Suomesta Kivijärveltä. Isan isänäiti oli raahelainen korpraalintytär Liisa Margareta Digerörn (n. 1785–n. 1859). He avioituivat Raahessa vuonna 1811. Isän kuoltua äiti antoi nuorimman poikansa, tammikuussa 1829 syntyneen Jaakon kasvattipojaksi lapsettomalle tädilleen ja tämän miehelle perämies Fredrik Aspille, jolta Jaakko sai myös uuden sukunimen. Asp kuoli keuhkotautiin Jaakon ollessa vasta seitsemänvuotias. Jaakko Asp oppi tätinsä luona asuessaan ruotsin kielen ja kävi kahden vuoden ajan Raahen sunnuntaikoulua. Häntä on kuvattu teräväpäiseksi ja lahjakkaaksi nuoreksi mieheksi, joka opiskeli itsenäisesti lukien. Hän myös kirjoitti mielellään runomuotoisia tekstejä ja joitakin hänen runoistaan julkaistiin Oulun viikkosanomien palstoilla. Taiteellisesti lahjakas mies myös sepitti sävelmiä runoihinsa ja lauloi niitä kanteleen säestyksellä. Tuttavapiirissä hän oli suosittu leikillisen ja vilkkaan luonteensa ansiosta. Kasvatti-isän kuoltua tämän työnantajan Zachris Franzénin (joka oli runoilija Franz Michael Franzénin veli) vävyn, lääninkamreeri Carl Gustaf Bergbomin kautta Jaakko-pojalle järjestyi töitä. Bergbom oli nimittäin perustamassa Utajärven Niskan kylälle rautaruukkia. Jaakko Asp tuli Utajärven kappelin Myllyrannan ruukin konttoriin harjoittelijaksi jo kouluvuosinaan, viidentoista ikäisenä vuonna 1844. Samaan aikaan oli ruukin esimies Backmanin kotona sisäpiikana Briita Liisa Puhakka. Itsenäisesti opiskellen Jaakko Asp kohosi vähitellen tehtaankirjuriksi, mihin tehtävään hänet kutsuttiin 1857. Jaakko Asp oli avioitunut Liisa Puhakan kanssa 28. maaliskuuta vuonna 1852. He saivat kaikkiaan yksitoista lasta. Vanhin lapsista, Loviisa eli Isa, syntyi seuraavana vuonna, Fredrik 1854, Elisabet (Betty) 1856, Jaakko 1858, Amalia 1860, Helena 1862, Vilhelm 1865, Kustaa 1867, Edvard 1869, Oskar 1871 ja tuolloin edesmenneen vanhimman sisarensa muistoksi jälkimmäisen nimensä saanut Ida Lovisa 1873. 1860-luvulla Jaakko Asp siirtyi Ämmän rautaruukin, ja siihen vuonna 1864 yhdistetyn Kurimon rautaruukin (Puolangalla) kirjanpitäjäksi.
  • Isa Asp

    Tehtaan kirjanpitäjän esikoistytär, Utajärvellä vuonna 1853 syntynyt Isa Asp oppi varhain lukemaan ja sai isoäidiltään alkeisopetusta ruotsiksi. Hän kävi Raahessa ensin ruotsinkielistä pientenlastenkoulua ja neiti Heickellin ruotsinkielistä yksityiskoulua. Hän kirjoitti runoja ja toimitti lastenlehtiä jo koulutyttönä. Lisäksi hän kirjoitti paljon kirjeitä ja piti aktiivisesti päiväkirjaa. Useita runoistaan hän omisti joko perheenjäsenille tai läheisimmille ystävilleen, joita olivat esimerkiksi Sally Thauvón, Lydia Lagus ja Fanny Hohenthal. Asp kirjoitti pääosin ruotsiksi, mutta Jyväskylän seminaarissa hän omaksui suomenmielisten aatteiden vaikutuksesta suomen kielellä kirjoittamisen. Isa Asp aloitti opinnot Jyväskylän seminaarissa syksyllä 1871. Hän haaveili kansakoulunopettajattaren ammatista sekä kirjailijan urasta. Vilustuminen ja kuumetauti pääsykoematkalla aiheuttivat hoitamattomina keuhkotaudin, jota vastaan Asp ei jaksanut enää kamppailla seuraavana syksynä, vaan hän kuoli marraskuussa 1872. Asp ei ennättänyt julkaista yhtään runokokoelmaa ennen kuolemaansa, mutta hänen runojaan julkaistiin jo hänen elinaikanaan ja 1870-luvulla sanomalehdissä, seminaarilaisten albumissa sekä hautajaisissa jaetussa runovihkosessa.