Isa Asp - Henkilöt

Kokoelma

Aineistot

  • Ida Asp

    Ida Asp kutsuttiin käynnistämään Puolangan kansakouluopetus, jota tehtävää hän hoiti koulun ensimmäisen lukuvuoden 1895–1896. Salon suomenkieliseen Uskelan kirkolliseen pientenlasten kouluun Ida valittiin opettajaksi 52 hakijan joukosta ja koulu aloitti toimintansa syksyllä 1898. Tämä koulu toimi Salossa kymmenen vuotta, ja sen jälkeen 1.9.1910 alkaen Ida valittiin kunnallisen alakoulun ensimmäiseksi opettajaksi. Ida Aspia voidaan pitää salolaisten pienten lasten opetuksen äitinä.
  • Oskar Asp

    Jaakko ja Liisa Aspin nuorin poika, 1871 syntynyt Oskar menehtyi vain 8-vuotiaana Puolangalla Viitajoen talossa 1879.
  • Kustaa Asp

    Kustaa vihittiin 1889 avioliittoon Sanna Heikintytär Oikarisen (1867–1946) kanssa. Lapsia perheeseen syntyi kymmenen. Kustaa ja Sanna muuttivat Puolangalta Hyrynsalmen kirkonkylän Kukkulalle 1898 ja myöhemmin Oravivaaran Kesti-Tupalaan. Perhe muutti sukunimekseen vuonna 1910 Haapokanta. Nimi lienee saanut alkunsa Hyrynsalmen Salmijärven takana olevan Haapokanta-nimisen kannaksen mukaan. Kustaa toimi muun muassa Puolangalla vuosina 1890–1894 kirkkoväärtinä, kirkonisäntänä ja taloudenhoitajana sekä sittemmin Hyrynsalmella maapoliisina ja maanviljelijänä sekä toimi siellä kunnallismiehenä.
  • Helena Asp

    Helena muutti Yhdysvaltoihin 1888 ja vihittiin 1891 Yhdysvalloissa avioliittoon utajärveläisen Jaakko Mikkolan (1867–1920) kanssa. Helena Aspin perhe oli hurskasta, pietistiseen uskonnonsuuntaan kuuluvaa ja Hancockin suomalaisen seurakunnan aktiivijäseniä. Jaakko oli myös seurakunnan luottamusmies ja edustajana kirkolliskokouksissa, hallinnon jäsenenä sekä pyhäkoulun opettajana. Helena toimi muun muassa Hengellisen Kuukausilehden asiamiehenä. Kirkollisessa Kalenterissa vuodelta 1950 Helena Asp mainitaan Suomi-Synodin kirkkokunnan kaikkein vanhimpiin jäseniin kuuluvana.
  • Amalia Asp

    Amalia eli Miia vihittiin 1886 avioliittoon Karl Fredrik (Kaarlo Rietrik) Sorrin (1858–1930) kanssa. Perheeseen syntyi kahdeksan lasta. Miia sai paikan Feldmanin kaupassa Betty-sisaren jälkeen. Vuonna 1881 Miija muutti Ouluun, kun kauppa lopetti toimintansa. Joulukuussa Miia vihittiin avioliittoon Kaarlo Sorrin kanssa. Seurakunnasta toiseen muuttanut apupapin perhe asui useilla paikkakunnilla, ennen kuin Kaarlo Sorri valittiin kirkkoherraksi Kuolemajärvelle.
  • Jaakko (Jaakonpoika) Asp

    Jaakko vihittiin 1886 avioliittoon Puolangan talon tyttären Kristiina Esajaantytär Torvisen (1862–1949) kanssa. Perheeseen syntyi viisi lasta, joista kaksi kuoli alle kymmenvuotiaana. Jaakko Asp oli Puolangalla arvostettu monitoimivirkamies, postinhoitaja, lainamakasiinin hoitaja, pankin virkamies sekä useiden luottamustoimien hoitaja. Perhe asui aluksi Puolangan kirkonkylällä Huvilan talossa ja 1899 alkaen Kukkulan talossa, jonka Jaakko Asp rakennutti perheensä kodiksi sekä virkatalokseen. Kukkulassa toimivat mm. Puolangan posti sekä Puolangan kunnan Säästöpankki. Kristiina asui leskenä kuolemaansa saakka Kukkulassa.
  • Elisabeth (Betty) Asp

    Vuonna 1873 (?) Betty pääsi Kurimoon ensin Jonne Feldmanin kauppaan kaupanhoitajaksi ja sitten vuonna 1877 Koskelan emännöitsijäksi. Kun Feldmanin kauppa lopetti toimintansa (1881?), perustivat Jaakko Asp (Bettyn isä) ja insinööri J. E. Elmgren Kurimoon yhteisen kaupan, jonka hoitajaksi tuli Betty. Kun Koskela jäi ilman emännöitsijää, talon poika Pekka avioitui Betty Aspin kanssa. Betty vihittiin 1892 avioliittoon Pekka Laurinpoika Koskelan (1867–1943) kanssa. Perheeseen syntyi kolme poikaa.
  • Fredrik (Jaakonpoika) Asp

    Fredrik vihittiin avioliittoon 15.03.1877 Elsa Laurintytär Heikkisen (1859–1922) kanssa. Perhe muutti sukunimekseen 17.4.1879 Haapanen. Lapsia perheeseen syntyi kaksi. Vuonna 1877 perhe asettui asumaan Puolangan Parolaan. Fredrik oli saanut isänsä jälkeen hoitaakseen Puolangan kunnankirjurin toimen. Vuonna 1882 perhe muutti Kiiminkiin, kun Fredrik pyydettiin Koitelin vesisahalle sahanhoitajaksi. Saha lopetti toimintansa 1889. Vuonna 1888 Fredrik siirtyi siltavoudiksi.
  • Heikki Kinnunen

    Isa Aspin isänisä Heikki Kinnunen oli kotoisin Saloisista. Hänen isänsä, renki Henrik Tuomaanpoika Kinnunen oli nähtävästi kotoisin Keski-Suomesta Kivijärveltä ja avioitui Saloisissa renkinä ollessaan talontyttären Anna Wähä-Äijälän kanssa. Poika Heikki syntyi vuonna 1785. Hän oli nuorena miehenä jonkin aikaa torpparina Kivijärven Kinnulassa, kunnes muutti takaisin Raahen seudulle. Isan isänäiti oli raahelainen korpraalintytär Liisa Margareeta Digerörn (n. 1785–n. 1859). Hän ja Heikki Kinnunen avioituivat Raahessa vuonna 1811. Heikki Kinnunen oli muuttanut Kivijärveltä Raaheen ilmeisesti pian Suomen sodan päätyttyä. Hänet pestattiin rengiksi Johan Langin kauppahuoneeseen, jonka hoitamisessa tuolloin jo iäkäs kauppias tarvitsi aputyövoimaa. Liikkeen kirjanpitäjä, oululaisen laivanvarustaja- ja tukkukauppiassuvun jälkeläinen Zachris Franzén avioitui Langin tyttären Johannan kanssa tammikuussa 1814, ja tämän jälkeen liikkeen käytännön johtaminen siirtyi hänelle kauan ennen vanhan kauppias Langin kuolemaa vuonna 1823. Heikki Kinnusen kuoltua vuonna 1829 perheen kahdeksasta lapsesta oli elossa viisi, ja leski Liisa antoi nuorimman poikansa Jaakon kasvattipojaksi lapsettomalle sisarelleen ja tämän miehelle perämies Fredrik Aspille, jolta Jaakko sai myös uuden sukunimen.
  • Edla Soldan

    Edla Soldan syntyi 1828 Lappeenrannassa (Lapvesi) kruununvouti, ritari Carl Gustaf Soldanin ja hänen puolisonsa Ulrica Lucanderin tyttäreksi. Hän toimi aikaisemmin yksityisopettajana ennen kuin aloitti Jyväskylän seminaarin ensimmäisenä suomen kielen ja piirustuksen opettajattarena 1863. Hän erosi tästä virasta vuonna 1879. Vuosina 1861–1863 Soldan teki tulevaan virkaan liittyneen opintomatkan, joka suuntautui Sveitsiin ja Saksaan. Soldan suomensi G. A. Hippiuksen Piirustusopin alkeet (1867) ja Perspektiiviopin johdannon I (1875). Kuopiossa Edla Soldan oli pitänyt sisarustensa Aleksandran ja Augustan kanssa ennen seminaariin tuloaan pikkulastenkoulua, jota kävi muiden muassa Minna Canth (tuolloin Johnson) kymmenvuotiaasta varhaiseen teini-ikään saakka. Seminaarissa opettaessaan Soldan majoitti luokseen seminaarin opiskelijoita, kuten Minna Canthin sekä Elias ja J. H. Erkon. Soldan esimerkiksi ymmärsi, kannusti ja opasti J. H. Erkkoa runouden luojana, tuki hänen uraansa joskus myös taloudellisesti, ja kävi Erkon kanssa kirjeenvaihtoa seminaarivuosien jälkeenkin. Soldan oli kuvataiteilija ja taidemaalari Venny Soldan-Brofeldtin täti. Venny Soldan oli naimisissa Juhani Ahon kanssa, joka puolestaan kuului Minna Canthin kirjalliseen salonkiin.
  • Charlotta Forsberg

    Vähässäkyrössä vuonna 1839 syntyneen Charlotta Forsbergin vanhemmat olivat maanviljelijä ja Kolkkalan talon omistaja Anders Forsberg ja Edla Olivia Vasastjerna. Charlotta Forsberg teki vuosina 1865–1867 omalla kustannuksellaan opintomatkan ulkomaille ja suoritti tuona aikana muun muassa Bernin seminaarin. Hän toimi Jyväskylän seminaarissa historian, maantiedon ja käsitöiden opettajattarena vuosina 1868–1898. Forsberg teki opintomatkoja ulkomaille myös vuosina 1882 ja 1890. Forsberg kuoli helmikuussa 1921 ja hänet haudattiin Jyväskylään. Kun Isa Aspin terveydentila heikkeni syksyllä 1872, johtajatar Lydecken otti hänet luokseen asumaan, jotta hän saisi tarvitsemaansa hoitoa keuhkotautiinsa. Lokakuun 12. päivänä Asp siirtyi asumaan opettajatar Charlotta Forsbergin kotiin, missä oli hiljaisempaa ja rauhallisempaa kuin seminaarissa.
  • Vilhelm Asp

    Isa Aspin veli Vilhelm kuoli hukkumalla 4-vuotiaana 1869. Isa Aspin runo Vid lilla Vilhelms död (Pienen Vihelmin kuoltua) on kirjoitettu hänen muistolleen.
  • Charlotta Lydecken

    Viipurilaissyntyisen Charlotte Lydeckenin vanhemmat olivat kupariseppämestari Johann Friedrich Lydecken ja Juliana Eleonora Blindseil. Charlotte Lydecken kävi saksalaista tyttökoulua Viipurissa, minkä jälkeen hän toimi yksityisopettajana Ruokolahdella ja Parikkalassa. Lydecken perusti 1857 Sortavalaan yksityisen tyttökoulun, missä hän pyrki soveltamaan uusia opetusmenetelmiä. Samalla hän kartutti suomen kielen taitoaan. Vuonna 1861 Lydeckenille myönnettiin valtion apuraha, jotta hän voisi valmistautua seminaarin opettajattareksi. Charlotte Lydecken teki opintomatkan Bernin seminaariin sekä muualle Sveitsiin sekä Saksaan vuosina 1861–1863. Bernissä hän opiskeli G. Frölichin johtamassa Die Einwohner-Mädchenschulen yhteydessä toimivassa opettajattarien valmistuslaitoksessa. Lydecken nimitettiin vuonna 1863 Jyväskylän seminaarin historian, maantiedon ja käsitöiden opettajaksi. Vuonna 1867 hänet valittiin Fanny Johnin jälkeen seminaarin johtajattareksi, missä tehtävässä hän toimi seuraavat 26 vuotta. Lydecken erosi "täysin palvelleena" keväällä 1893. Kun Isa Aspin terveydentila heikkeni syksyllä 1872, johtajatar Lydecken otti hänet luokseen asumaan, jotta hän saisi tarvitsemaansa hoitoa. Lokakuun 12. päivänä Asp siirtyi asumaan opettajatar Charlotta Forsbergin kotiin, missä oli hiljaisempaa ja rauhallisempaa kuin seminaarissa. Lydecken oli erityisen kiinnostunut naisten käsityönopetuksen kehittämisestä. Vaikutteita hän sai muun muassa Friedrich Fröbeliltä ja Berliinin käsityönopettajaseminaarin Rosalie Schallenfeldiltä. Charlotta Lydecken toimi valtion 1889 asettaman tyttöjen käsityön kehittämiskomitean puheenjohtajana. Hän julkaisi vuonna 1892 teoksen Tyttöjen käsitöiden johtamisen ohjeita: kansakouluja varten.
  • Henrik Heikel

    Pietarsaaressa 1843 syntyneen Johan Henrik Heikelin vanhemmat olivat FM, rehtori ja rovasti Albert Heikel sekä Albertina Kristina Levón, joka oli Saloisten kihlakunnan henkikirjoittajan, Johan Levónin tytär. Henrik Heikel kävi Vaasan lukion. Valmistuttuaan vuonna 1865 Evon metsänhoito-opistosta hän työskenteli metsänhoitajana pohjoisen Suomen metsänhoitoalueilla. Vuonna 1890 hänestä tuli Oulujärven tarkastuspiirin ylimetsänhoitaja, missä tehtävässä Heikel toimi aina vuoteen 1906 saakka. Henrik Heikelillä oli kaikkiaan kuusitoista lasta. Parikymmenvuotinen avioliitto päättyi puoliso Lina Harlinin kuolemaan joulukuussa 1888. Tammikuussa 1890 leski avioitui uudelleen Sally Thauvónin kanssa, ja Isa Aspin parhaasta ystävästä tuli äitipuoli kymmenelle Henrikin ja Linan elossa olleelle lapselle. Neljä vanhinta oli kuollut jo 1870-luvulla. Sally ja Henrik Heikel saivat myös kaksi yhteistä lasta, Signen (avioiduttuaan Kantele) ja Ilmarin. Henrik ja Sally Heikelin pojasta Ilmari Heikinheimosta tuli kirjallisuudentutkija ja toimittaja, joka toimi vuosina 1928–1933 Jyväskylän seminaarin suomen kielen lehtorina. Väiteltyään tohtoriksi 1934 C. A. Gottlundin elämäntyöstä kielentutkijana Heikinheimo siirtyi Yleisradion ohjelmapäälliköksi, missä tehtävässä hän toimi vuoteen 1945 saakka.
  • Fredrik Asp

    Isa Aspin isänisä torppari Heikki Kinnunen kuoli vuonna 1829. Hänen puolisonsa Liisa Digerörn antoi heidän nuorimman poikansa Jaakon, joka oli syntynyt saman vuoden tammikuussa, kasvattipojaksi lapsettomalle sisarelleen Margarethalle (1779–1864) ja tämän puolisolle, perämies Fredrik Aspille. Tämä oli ollut merimiehenä Zachris Franzénin laivoissa, mutta sai keuhkotautiin sairastuttuaan muita tehtäviä kauppahuoneesta. Fredrik Asp kuoli kuitenkin jo vuonna 1836.
  • Edvard Asp

    Isa Aspin veli Edvard valmistui ylioppilaaksi Oulun Suomalaisesta Yksityislyseosta erinomaisin arvosanoin vuonna 1890. Vuosina 1901–1903 hän opiskeli Helsingissä Suomen Liikemiesten Kauppaopistossa. Edvard Merikari työskenteli aluksi kotiseudullaan Puolangalla maanviljelijänä. Vuosina 1895–1901 hän toimi eri paikkakunnilla muun muassa opettajana, kunnes muutti perheineen Helsinkiin keväällä 1902. Sittemmin hän työskenteli Uuden Suomettaren toimittajana. Edvard Merikari asui Yhdysvalloissa vuosina 1907–1912. Pohjois-Amerikasta palattuaan Edvard Merikari toimi Suomen Lähetysseuran kustannusliikkeen päätoimisena hoitajana vuosina 1912–1917. Tämän jälkeen hän toimi valtioneuvoston kirjapainon kirjanpitäjänä vuosina 1917–1936, ja jatkoi samalla sivutoimisena työtään Suomen Lähetysseuran palveluksessa. Hän työskenteli myös sanomalehti Kalevan avustajana. Hän oli matrikkelikirjailija ja runoilija. Edvard Merikarille myönnettiin kamreerin arvonimi ansioista talouselämän saralla. Edvard Merikari oli naimisissa kahdesti. Edvard vihittiin I avioliittoon 1894 Ida Heikkisen (1872–1931) kanssa. Edvard vaihtoi 1.5.1903 perheen sukunimeksi Merikari. Perheeseen otettiin kasvattitytär, joka sai myös nimen Merikari. Jäätyään ensimmäisestä avioliitosta leskeksi hän avioitui toisen vaimonsa diakonissa Maria Amalia Kallentytär Mikkolan (kirkonkirjoissa käytetty sukuna myös Ylitalo, 1891–1965) kanssa 1931. Merikaria on muistokirjoituksissa kuvailtu hyväsydämisenä, huomaavaisena ja vaatimattomana ihmisenä, jolle oli suotu opillisen tietopohjan lisäksi avara mieli ja laajalti sydämen sivistystä.
  • Fanny Hohenthal

    Fanny Hohenthal oli Raahen nimipastorin Otto Mauritz Hohenthalin ja tämän puolison Johanna Karolina Björkmanin vuonna 1852 syntynyt kaksoistytär (Fannyn kaksoisveli Frans Maurits kuoli 1860) ja Isa Aspin luokkatoveri Raahessa lukuvuonna 1864–1865. Tytöt toimittivat Fannyn kotipappilassa omia kaunokirjallisia lehtiään. Fanny oli aputoimittajana Isan lastenlehdissä Fågeln ja Laulaja. Runomuotoisen Fågeln-lehden toimittamisessa heitä ohjasi neiti Heickell, jonka yksityisessä tyttökoulussa tytöt opiskelivat. Yksi lehdistä nimettiin suomeksi ”Laulajaksi” ruotsinkielisestä sisällöstä huolimatta. Tältä ajalta ovat peräisin Isa Aspin ensimmäiset runot, ja kirjoittamisharrastuksestakin tuli noina vuosina jatkuvaa ja määrätietoista. Tyttöjen ystävyys kesti Isa Aspin elämäniän ja he kävivät myöhemmin vilkasta kirjeenvaihtoa, vaikkeivät ilmeisesti tavanneet Raahen kouluvuosien jälkeen. Isa Asp omisti Fannylle runoistaan kolme (Fannylle, Till Fanny, 1867; Ystävälleni Fannylle keväällä, Till min vän Fanny om våren, 1869; Katkeria muistoja, Bittra minnen, 1869). Fanny Hohenthal opiskeli Tammisaaren kansakouluopettajaseminaarissa vuosina 1872–1876. Tämän jälkeen hän toimi opettajana Helsingin alemmissa (1884) ja ylemmissä (1888) kansakouluissa.
  • Anna Lagus

    Anna Lagus syntyi juhannuksen 1848 alla Lumijoen kappalaisen Johan Gabriel Laguksen ja tämän puolison Emma Elisabeth Castrénin tyttäreksi. Vanhemmat olivat serkuksia. Isänsä kuoltua Anna aloitti opinnot Jyväskylän seminaarissa samana syksynä kuin Isa Asp. Hän erosi kuitenkin tammikuussa 1872 seminaarin ensimmäiseltä luokalta ja avioitui kirkkoherra Joel August Heikelin kanssa. Perheeseen syntyi seitsemän lasta. Anna Laguksen aviomies oli Sally Thauvónin puolison Henrik Heikelin serkku. Joel August Heikel toimi muun muassa v.t. kappalaisena Lehtimäellä sekä Vaasan tarkk'ampujapataljoonan saarnaajana ja Vaasan vankilan saarnaajana sekä vuosisadan vaihteessa lääninrovastina.
  • Signe Kantele

    Signe Salome Heikel oli ylimetsänhoitaja Henrik Heikelin ja tämän puolison Sally Thauvónin vanhin yhteinen lapsi. Heikel kävi Oulun suomalaista tyttökoulua 1902–1907 ja pääsi ylioppilaaksi 1910. Hän suoritti Oulun diakonissalaitoksen kurssin ja toimi sitten miehensä lähetyssaarnaaja Väinö Kanteleen kanssa lähetystyössä Kiinassa 1915–1923. Signe Kantele toimi myös Lasten Lähetyslehden toimittajana ja avustajana.
  • Johan Rudolf Koskimies

    Oopperalaulaja Lydia Laguksen puoliso vuodesta 1886 lähtien. Koskimies valittiin vuonna 1900 piispaksi, ja kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun kappalaisesta on tullut piispa.
  • Lydia Lagus

    Isonkyrön lukkarin Claes Wilhelm Laguksen ja tämän puolison Gustava Elisabet Berlinin perheeseen syntyi syksyllä 1853 Lydia-tytär. Laguksen sisaruksilla oli tapana viettää vapaa-aikaa laulaen ja näytellen. Lagus aloitti opinnot Jyväskylän seminaarissa samaan aikaan syksyllä 1871 kuin Isa Asp ja ystävystyi tämän kanssa. Asp omisti useita runoistaan Lydi(a)lle. Lagus kuitenkin erosi kesäkuussa 1872 seminaarin toiselta luokalta ja liittyi samana vuonna Suomalaiseen Teatteriin. Hänet kiinnitettiin Helsinkiin 1873 perustetun Suomalaisen oopperan laulajattareksi. Lagus opiskeli laulua Suomessa Emilia Mechelinin ja Wienissä rouva Caroline Prucknerin johdolla 1874–1875 sekä myöhemmin myös Italiassa. Tämän jälkeen hän oli Suomalaisen Oopperan keskeisimpiä laulajia, mutta vetäytyi oopperalavoilta terveydentilansa vuoksi 1882 ja päätti uransa laulajana täysin vuonna 1885. Seminaaritoveri J. H. Erkko kosi laulajatarta turhaan. Lydia Lagus avioitui 1886 lapsuudenystävänsä Johan (Juho) Rudolf Koskimiehen kanssa (tuolloin vielä Forsman), josta tuli vuosisadan vaihteessa Kuopion ja sittemmin Oulun hiippakunnan piispa. Lydia Koskimies oli mukana perustamassa Lapuan naisyhdistystä ja emäntäkoulua 1890-luvulla, kun hänen miehensä toimi Lapuan kappalaisena. Oulussa piispatar Koskimies keskittyi pääasiassa hyväntekeväisyystyöhön.
  • Emilia Thauvón

    Kokemäellä syntynyt jahtivoudin tytär Emilia Lovisa Carlsson vihittiin 1852 avioliittoon kirkkoherra Johan Fredrik Thauvónin kanssa. Isa Asp oli siis rouva Thauvónin nimikaima. Thauvónien poika Emil (s. 1858) toimi sittemmin Viitasaaren kirkkoherrana. Tytär Sally (s. 1855) Thauvón oli Isa Aspin hyvä ystävä. Myös rovasti ja ruustinna kannustivat Isa Aspia opintielle ja Asp vietti paljon aikaa Puolangan pappilassa Emilia Thauvónin ja Sallyn seurassa. Perheeseen kuului kaikkiaan seitsemän lasta, joista esikoinen Hjalmar ja nuorimmainen Alice kuolivat aivan vastasyntyneinä, ja lisäksi Johan-poika hieman ennen kolmivuotispäiväänsä.
  • Karl Gabriel Leinberg

    K. G. Leinberg toimi Jyväskylän seminaarin johtajana Isa Aspin opiskellessa seminaarissa. Hän kirjoitti nähtävästi kirkkoherra Thauvónille kolme kirjettä Isa Aspin sairaudesta, kuolemasta ja hautajaisista. Leinberg seurasi vuodesta 1868 lähtien seminaarin johtajana Uno Cygnaeusta. Hän oli koulutukseltaan teologian kandidaatti ja oli aiemmin opettanut uskontoa Helsingin lyseossa sekä myös johtanut samaista koulua vuodesta 1856 alkaen. Jyväskylän seminaari laajeni Leinbergin johtaja-aikana ja tarvittiin lisää tilaa opetusta ja oppilaiden asuntoja varten. Leinberg johti Seminaarinmäen alueen rakentamisen suunnittelua. Vuodesta 1879 lähtien alueelle rakennettiin kaikkiaan kaksitoista punatiili- tai puurakennusta seminaaria varten.
  • Johan Fredrik Thauvón

    Puolangan kirkkoherran Johan Fredrik Thauvónin tytär Sally oli Isa Aspin hyvä ystävä ja he kävivät tiivistä kirjeenvaihtoa 1870-luvun alussa. Lisäksi Asp omisti useat runonsa Sally Thauvónille. Ystävyyden myötä Aspin haaveet kirjailijan urasta ja kansakoulunopettajan opinnoista alkoivat muuttua todeksi. Isa Aspin vieraillessa Thauvónien luona Puolangalla hänenkin käytössään oli pappilan suuri kirjasto. Thauvónit kannustivat Isaa hakemaan opiskelemaan Jyväskylän seminaariin. Johan Fredrik Thauvónin isä oli viipurilainen proviisori Lars Reinhold Thauvón ja äiti Maria Lovisa oli Aejmelausten pappissuvun jälkeläinen, Paltamon kirkkoherra Karl Fredrik Aejmelaeuksen tytär. Johan Fredrik Thauvón oli toiminut Tornion ala-alkeiskoulun vt. rehtorina vuodesta 1852 ja varsinaisena rehtorina 1855 lähtien. Hänet vihittiin papiksi vuonna 1859. Ensin hän toimi välisaarnaajana ja kirkkoherran sijaisena Kuolajärvellä, ja sitten kirkkoherrana Kuolajärvellä 1869, Puolangalla 1870 ja Iissä 1876. Rovastin arvonimen hän sai 1902. Thauvón kävi virkamatkoilla suomalaisten siirtoloissa Venäjän Lapissa kesinä 1870–1874 ja kirjoitti julkaisun Matkamuistelmia Venäjän Lapista. Sally Thauvón kertoo reunahuomautuksessaan Isa Aspin kirjeeseen Sally Thauvónille (25.2.1872), että hänen isänsä kirkkoherra Thauvón oli saanut viitenä vuonna valtion määrärahaa palvellakseen pappina Muurmannin rannikon suomalaisia, ja Sally seurasi hänen mukanaan 3. ja 4. matkalle kesinä 1872 ja 1873.
  • Augusta Demander

    Augusta Demander oli koneentekijä K. Demanderin Pohjan pitäjässä tammikuussa 1846 syntynyt tytär, joka oli käynyt Tampereen yksityistä tyttökoulua 1855–1859. Demander opiskeli Jyväskylän seminaarissa samaan aikaan kuin Isa Asp. He asuivat huonetovereina seminaarissa syksyllä 1872. Augusta Demander sai päästötodistuksen Jyväskylän seminaarista 1875. Hän toimi opettajana Ristiinan kirkonkylän kansakoulussa vuosina 1875–1913. Hän kirjoitti kirjan Kokemuksia kansakoulussa (1905), Uno Cygnaeuksen muistolle.
  • Hanna Favorin

    Hanna Favorin syntyi Alavetelissä joulukuussa 1845. Favorinin vanhemmat olivat kappalainen Anders Abraham Favorin ja tämän puoliso Lovisa Ingman. Ensimmäisen seminaarivuotensa ajan Hanna Favorin asui Isa Aspin huonetoverina seminaarin asuntolassa. Hanna oli Isan lapsuudenystävän, Etta Favorinin sisar. Isa oli ollut Ettan leikkitoveri Suomussalmen pappilassa kesällä 1861, sillä Etta ja Hanna olivat kappalaisen rouvan tuolloin Suomussalmella vierailleen serkun sisarentyttäriä. Hanna Favorin valmistui kansakoulunopettajaksi Jyväskylän seminaarista, mistä hän sai päästötodistuksen 1874. Hänellä oli tutkinto historiassa, sekä lisäksi kasvatusopissa 1888. Favorin toimi opettajana Uudenkaarlepyyn ruotsalaisessa tyttökoulussa 1874–1875, historian ja maantiedon opettajana Hämeenlinnan suomalaisessa tyttökoulussa 1881–1884, maantiedon opettajana Helsingin suomalaisessa jatko-opistossa 1889–1913. Favorin teki opintomatkan Ruotsiin, Saksaan ja Sveitsiin vuonna 1884. Favorinin julkaisuihin kuului muiden muassa Kansakoulun Maantiede useina painoksina. Lisäksi hän käänsi suomen kielelle esimerkiksi Dickensin teoksen Sanoma mereltä (1880). Hanna Favorinin sisar taidemaalari Ellen Favorin oli opiskellut maalaustaidetta Saksassa, ja keskittyi urallaan erityisesti maisemamaalauksiin sekä valokuvaukseen. Vuosisadan vaihteessa sisarukset asettuivat Lohjalle asumaan yhdessä veljensä Alfredin kanssa. Eräänä iltana loppuvuodesta 1919 heidän talossaan syttyi tulipalo. Alfred pääsi pelastautumaan, mutta Ellen ja Hanna Favorin löydettiin kuolleina talon raunioista seuraavana aamuna.
  • Liisa Puhakka

    Isa Aspin vuonna 1830 Utajärvellä syntynyt äiti Liisa Puhakka oli talonpoikaista sukua. Hän ei ollut saanut kirjasivistystä, mutta hänellä kerrotaan olleen terävä järki ja käytännöllinen luonne. Maaliskuun 28. päivänä vuonna 1852 avioituneilla Liisa ja Jaakko Aspilla oli kaikkiaan yksitoista lasta. Vuonna 1853 syntynyt Lovisa eli Isa oli heistä vanhin. Fredrik syntyi vuonna 1854, Elisabet (Betty) 1856, Jaakko 1858, Amalia 1860, Helena 1862, Vilhelm 1865, Kustaa 1867, Edvard 1869, Oskar 1871 ja Ida Lovisa 1873.
  • Edla Niska

    Edla Niska, sittemmin rouva Lundgrén, toimi kansakoulunopettajana Verlan tehtaalla. Oululainen neiti oli tullut jo syksyllä 1870 rovasti Thauvónin perheen kotiopettajaksi, ja hän opetti sekä Sallya että Isaa. Aspin runo Vårsång till Edla (Kevätlaulu Edlalle) on omistettu Edla Niskalle.
  • Jaakko Asp

    Isa Aspin isänisä oli Raahen seudulle torppariksi muuttanut Heikki Kinnunen (1785–1829). Hänen sukunsa oli kotoisin Keski-Suomesta Kivijärveltä. Isan isänäiti oli raahelainen korpraalintytär Liisa Margareta Digerörn (n. 1785–n. 1859). He avioituivat Raahessa vuonna 1811. Isän kuoltua äiti antoi nuorimman poikansa, tammikuussa 1829 syntyneen Jaakon kasvattipojaksi lapsettomalle tädilleen ja tämän miehelle perämies Fredrik Aspille, jolta Jaakko sai myös uuden sukunimen. Asp kuoli keuhkotautiin Jaakon ollessa vasta seitsemänvuotias. Jaakko Asp oppi tätinsä luona asuessaan ruotsin kielen ja kävi kahden vuoden ajan Raahen sunnuntaikoulua. Häntä on kuvattu teräväpäiseksi ja lahjakkaaksi nuoreksi mieheksi, joka opiskeli itsenäisesti lukien. Hän myös kirjoitti mielellään runomuotoisia tekstejä ja joitakin hänen runoistaan julkaistiin Oulun viikkosanomien palstoilla. Taiteellisesti lahjakas mies myös sepitti sävelmiä runoihinsa ja lauloi niitä kanteleen säestyksellä. Tuttavapiirissä hän oli suosittu leikillisen ja vilkkaan luonteensa ansiosta. Kasvatti-isän kuoltua tämän työnantajan Zachris Franzénin (joka oli runoilija Franz Michael Franzénin veli) vävyn, lääninkamreeri Carl Gustaf Bergbomin kautta Jaakko-pojalle järjestyi töitä. Bergbom oli nimittäin perustamassa Utajärven Niskan kylälle rautaruukkia. Jaakko Asp tuli Utajärven kappelin Myllyrannan ruukin konttoriin harjoittelijaksi jo kouluvuosinaan, viidentoista ikäisenä vuonna 1844. Samaan aikaan oli ruukin esimies Backmanin kotona sisäpiikana Briita Liisa Puhakka. Itsenäisesti opiskellen Jaakko Asp kohosi vähitellen tehtaankirjuriksi, mihin tehtävään hänet kutsuttiin 1857. Jaakko Asp oli avioitunut Liisa Puhakan kanssa 28. maaliskuuta vuonna 1852. He saivat kaikkiaan yksitoista lasta. Vanhin lapsista, Loviisa eli Isa, syntyi seuraavana vuonna, Fredrik 1854, Elisabet (Betty) 1856, Jaakko 1858, Amalia 1860, Helena 1862, Vilhelm 1865, Kustaa 1867, Edvard 1869, Oskar 1871 ja tuolloin edesmenneen vanhimman sisarensa muistoksi jälkimmäisen nimensä saanut Ida Lovisa 1873. 1860-luvulla Jaakko Asp siirtyi Ämmän rautaruukin, ja siihen vuonna 1864 yhdistetyn Kurimon rautaruukin (Puolangalla) kirjanpitäjäksi.
  • Thor Stenbäck

    Isa Aspin runo Outo tunne (Den obekanta känslan) rakentuu kysymysten ja vastausten varaan. Aspin runoutta suomentanut Toivo Hyyryläinen on tulkinnut sen omakohtaisesti koetuksi ja pitää oudon tunteen aiheuttajana Thor Stenbäckiä, Lapuan rovastin Karl Fredrik Stenbäckin ja tämän vaimon Emilia Ottilia Kristina von Essenin poikaa, jonka Asp oli tavannut Oulun matkallaan keväällä 1871 ja johon hän oli ihastunut. Thor Stenbäck oli päässyt ylioppilaaksi vuonna 1856 ja toimi alkeiskoulujen opettajana muiden muassa Kajaanissa ja Oulussa vuosina 1865–1875.
  • Sally Thauvón

    Puolangan kirkkoherran tytär Sally Thauvón oli Isa Aspin hyvä ystävä. He kävivät kirjeenvaihtoa Aspin kuolemaan saakka. Isa Asp omisti useita runoistaan ja käsikirjoituksistaan ystävälleen Sallylle. Tammikuussa 1890 tuolloin jo 35-vuotias Sally Thauvón avioitui Oulujärven tarkastuspiirin ylimetsänhoitajan Henrik Heikelin kanssa. Hiljattain leskeksi jääneellä Heikelillä oli ensimmäisestä avioliitostaan kymmenen elossa ollutta lasta. Sally ja Henrik Heikel saivat myös kaksi yhteistä lasta, Signen ja Ilmarin. Henrik ja Sally Heikelin pojasta Ilmari Heikinheimosta tuli kirjallisuudentutkija ja toimittaja, joka toimi vuosina 1928–1933 Jyväskylän seminaarin suomen kielen lehtorina. Väiteltyään tohtoriksi 1934 C. A. Gottlundin elämäntyöstä kielentutkijana Heikinheimo siirtyi Yleisradion ohjelmapäälliköksi, missä tehtävässä hän toimi vuoteen 1945 saakka.
  • J. H. Erkko

    Isa Aspin kuoltua ystävät pystyttivät hänen haudalleen valkoisen marmoriristin. Hautamuistomerkin paljastuksen yhteydessä kuultiin vuonna 1872 seminaarista kansakoulunopettajaksi valmistuneen J. H. Erkon runo Neiti Isa Aspin haudalla. Erkko ryhtyi Aspin kuoleman jälkeen kokoamaan aineistoa tämän elämäkertaa varten, muttei onnistunut saamaan teokselle kustantajaa. Erkko julkaisi toimittamassaan Ilmiö-lehdessä laatimansa pienen elämäkerran Lyhyen elämän pikku hedelmiä (1881) runonäytteineen. Lehtori Jaako Länkelä olisi halunnut kustantaa teoksen, mutta Erkko ei enää voinut koota teosta painettavaksi. Hän tarjosi valmista aineistoa toimittaja Ossi Ansakselle, joka ei myöskään julkaissut elämäkertaa kirjana, vaan laajahkon artikkelin runoineen Elias Lönnrotin 80-vuotisjuhlan muistoksi julkaistussa Suomen ylioppilaskunnan albumissa 1882. Runoilija Erkko suunnitteli myös Isa Aspin runojen julkaisemista avustajanaan Gustaf Lönnbeck. Juhana Henrik Erkko syntyi 1849 Orimattilassa talollisenpoikana. Hänen vanhempansa olivat Juhani Eerakkala ja Maria Kustavintytär. Erkko opiskeli Jyväskylän seminaarissa kansakoulunopettajaksi ja sai päästötodistuksensa vuonna 1872. Hän toimi opettajana Rokkalan lasitehtaan yksityisessä kansakoulussa Johanneksen pitäjässä 1872–1874 ja niin kutsutun Vilken alkeiskoulun johtajana Viipurissa vuosina 1874–1894, minkä jälkeen hän sai eläkkeen. Vuosina 1894–1895 Erkko toimi raatimiehenä Käkisalmessa. Hän muutti 1896 Tampereelle, mistä sai polttimoiden tarkastajan toimen. Erkko vieraili valtion apurahan turvin Saksassa vuosina 1884–1885 tehden kirjallisia opintoja. Erkko teki tämän jälkeen muitakin ulkomaanmatkoja käyden jopa Egyptissä saakka. Hän toimitti vuosina 1875–1876 sanomalehti Ilmarista. Sittemmin hän asui (kirjailijana) Helsingissä ja vuodesta 1902 lähtien Tuusulassa.
  • Isa Asp

    Tehtaan kirjanpitäjän esikoistytär, Utajärvellä vuonna 1853 syntynyt Isa Asp oppi varhain lukemaan ja sai isoäidiltään alkeisopetusta ruotsiksi. Hän kävi Raahessa ensin ruotsinkielistä pientenlastenkoulua ja neiti Heickellin ruotsinkielistä yksityiskoulua. Hän kirjoitti runoja ja toimitti lastenlehtiä jo koulutyttönä. Lisäksi hän kirjoitti paljon kirjeitä ja piti aktiivisesti päiväkirjaa. Useita runoistaan hän omisti joko perheenjäsenille tai läheisimmille ystävilleen, joita olivat esimerkiksi Sally Thauvón, Lydia Lagus ja Fanny Hohenthal. Asp kirjoitti pääosin ruotsiksi, mutta Jyväskylän seminaarissa hän omaksui suomenmielisten aatteiden vaikutuksesta suomen kielellä kirjoittamisen. Isa Asp aloitti opinnot Jyväskylän seminaarissa syksyllä 1871. Hän haaveili kansakoulunopettajattaren ammatista sekä kirjailijan urasta. Vilustuminen ja kuumetauti pääsykoematkalla aiheuttivat hoitamattomina keuhkotaudin, jota vastaan Asp ei jaksanut enää kamppailla seuraavana syksynä, vaan hän kuoli marraskuussa 1872. Asp ei ennättänyt julkaista yhtään runokokoelmaa ennen kuolemaansa, mutta hänen runojaan julkaistiin jo hänen elinaikanaan ja 1870-luvulla sanomalehdissä, seminaarilaisten albumissa sekä hautajaisissa jaetussa runovihkosessa.