Franzénin muistojuhlana

Kohteesta Wikiaineisto
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Franzénin muistojuhlana.
18 9/2 72.
Kirjoittanut Isa Asp


Kokoontuneet emme suotta
liene tänne? Emme niin.
Tänään täyttyy sata vuotta
päivästä, jon’ havaittiin
tähti Pohjan tai vahalla,
yli Suomen loistellen,
säteitänsä yli muiden
maiden myöskin heitellen.
Franzén oli tähden nimi:
kuk’ ei häntä tuntisi?
Kuka suomalainen häntä
lemmellä ei mainisi?
Suomessa on synnyinmaansa:
täällä tähti ilmestyi;
täällä häneen runotarki
ensi kerran mielistyi.
Emme häntä siitä tahdo
kovin paljo soimata,
että jätti kotomaansa,
muualla sai kotonsa:
Pohjantähti taivahalla
monta maata valaisee;
kuka sitä omanansa,
yli muita, mainitsee?
Lappalainen tuntureilta
sitä riemuin katselee;
samoin Kreikan taivahalla
sama tähti loistelee.
Niinpä Franzén. Monet kansat
hänen näit ja ihastuit;
sillä hän on aikanansa,
loistellunna yli muit’.
Yksi maa on liian ahdas
runoniekan hengelle;
maailmat on hänen; – taivas
kuuluu myöskin hänelle.
Suuret aatteet, suuret riennot
ovat kaiken maailman.
Suuret miehet, suuret työnsä
samoin joka ainoan.
Aika rientää. Ihmislapset
nielee hauta pohjaton;
työnsä seuraa heitä; – mutta
kuolematon henki on.
Hengen työt ja suuret riennot
yli muiden seisovat.
Muistonsa on vuosisatain
jälkeen tuoreet, rakkahat.
Tuoreena ja rakkahana
pysyy muisto Franzénin;
nimensä hän piirustanna
töihinsä on ainakin.
Suomi kyllä häntä muistat;
sinun on hän poikasi.
Ikuisesti mielehesi
kätket nimen Franzéni.


Lähde: Krohn, Helmi 1912: Isa Asp: nuoren pohjalaisen runoilijaneidon elämäntarina. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.