Lydialle (Asp)

Lydialle Kirjoittanut Isa Asp

Yks’ pieni lintu lennähti

nyt äsken kuusehemme,

hän siinä laulaa ennätti,

jo rientää tyköämme.

Ken sijansa nyt täyttänee?

Ken illoin, aamuin laulanee

nyt iloksemme täällä?

Oi! kauan suree kuusemme

ja muistaa laulujansa!

Oi! kauan kaipaa sielumme

tääll' laulurastastansa!

Sun sijas' kauan tyhjä on,

vaan ikuisehen muistohon

sun aina kätkenemme.

Sä riennät pois – oi! vieköhön

myrskyjen maailmasta

sun tiesi lahteen tyynehen

onnea autuasta

nauttimaan – ja sydämen

ja tunnon siellä rauhaisen

sun löytäväsi suomme.

Ylhäälle rientos olkohon,

ei viihtyin alahalla,

tääll’ riemu on niin kelvoton,

vaan tuolla korkealla

on koto kaunis sävelten

ja puhtahitten sydänten

on koto myöskin siellä.

Jää hyvästi nyt Lydia!

Oo onnellinen aina!

Ja muisto meistä kaikista

sun mielehesi paina!

Lempemme, osanottomme

ja rehellisin toivomme

seuraapi sua aina!

1872.

Lähde: Krohn, Helmi 1912: Isa Asp: nuoren pohjalaisen runoilijaneidon elämäntarina. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.