Runoilija Juhani Siljo 1888-1918

Juhani Siljo syntyi Oulussa 3.5.1888 ja kuoli saamiinsa vammoihin Suomen sisällissodassa 6.5.1918 valkoisten joukoissa.

Juhani Siljon Jyväskylän aika on luku Suomen kirjallisuus- ja kulttuurihistoriaa. Siljon toiminta on esimerkki kirjallisuustyöstä, jota maan itsenäistymisen aikoihin tehtiin Jyväskylässä, suomenkielisen oppi- ja kirjasivistyksen tukikohdassa. Siljo kirjoitti runoja ja avusti lehtiä ja lukemistoja, käänsi vieraskielistä kirjallisuutta, julkaisi tietokirjoja ja toimi Keskisuomalaisen sotakirjeenvaihtajana kansalaissodassa. Lisäksi hän toimi Tieteellisen kirjaston ensimmäisenä palkattuna virkailijana.

Juhani Siljo ja Jyväskylän tieteellinen kirjasto

Jyväskylän tieteellisessä kirjastossa Juhani Siljo työskenteli 1915–1916. Hänet oli palkannut työhön lankonsa, opettajaseminaarin suomen kielen lehtori Martti Airila, joka toimi sivutoimisena kirjastonhoitajana.

Suurin hankinta Jyväskylän tieteelliselle kirjastolle oli helsinkiläisen, konkurssiin menneen Minervan antikvariaatin koko kirjavaraston osto 1914. Kirjoja rahdattiin Jyväskylään yhdeksän silloista junavaunullista. Siljolta kului puolen vuoden täydet työpäivät, kun hän lajitteli teokset viiteen osaan:

”Fennica-osastoon, varmasti säilytettävään ulkomaalaiseen, arvoltaan epäilyttävään ulkomaalaiseen kirjallisuuteen, arvokkaampiin liikakappaleisiin ja hylkytavaraan. Joukossa on kirjallista lentohiekkaa, mutta onpa monumentaalisiakin julkaisuja”.

Kirjastotyössä Siljo oli taitava ja hän valokoi esiin Fennica-kirjallisuuden, jonka kokoaminen oli kirjaston päätavoitteena. Se muodostaa edelleen ennen Jyväskylän tieteellisen kirjaston 1919 saamaa vapaakappaleoikeutta syntyneen Fennica-kokoelman vanhimman perustan. Kotimaisen kirjallisuuden varhaiskokoelmia on vain Helsingin, Turun ja Jyväskylän yliopistojen kirjastoissa.

Näin suuri kirjamäärä vaati tilaa ja tieteellisen kirjasto saikin ensimmäisen oman rakennuksen, kaupungin valtiolta vaihtokaupassa saaman entisen viljamakasiinin. 6.6.1916 eli kaksi vuotta ennen Siljon kuolemaa oli kirjastotalon vihkiäiset, joissa Martti Korpilahti lausui Siljon tilaisuuteen kirjoittaman runon ”Maailman kirja”. Tässä runossaan Siljo kommentoi työkokemustaan. Runo ilmestyi kokoelmassa Selvään veteen (1919).

Kuvaus Siljon työpäivästä on säilynyt myös Ain'Elisabet Pennasen romaanissa Kaksi raukkaa (WSOY 1968):

"Elias (Juhani Siljo) siirteli koko ajan kirjoja, pärekopasta lattialla keskilattian poikki seisoville kirjalaudakoille. Laudakon välisen käytävän päästä häämöitti avonaisen ikkunan läpi seminaaripuiston isoja koivunrunkoja, hienosti vihertäviä latvoja."

Runoilija Juhani Siljo

Juhani Siljo on ehkä merkittävin Leinosta poikkeava vuosisadan alun runoilija. Sisällissodan haavoihin menehtynyt Siljo on jälkimaailman silmissä saanut legendaarisia piirteitä: 'puhdasotsainen nuorukainen', 'minuutensa rakentaja', 'eettinen kilvoittelija'.

Siljon esikoiskokoelma Runoja ilmestyi 1910; sitä seurasi vain kaksi runokokoelmaa: Maan puoleen (1914) ja Selvään veteen (1919). Siljon koottuihin runoihin on liitetty hänen aforisminsa, jotka olivatkin hänelle ominta ilmaisumuotoa. Hänen runoudestaan muistetaan usein juuri aforistiset runot, kuten Vastavirtaan, jossa todetaan, miten runoilijan tai ajattelijan tulee joko kulkea aikansa edellä tai uida vastavirtaan.

Runous oli Siljolle vakava itsetutkistelun väline. Siljon asennetta on luonnehdittu seuraavasti:

"Leinolle runoilijan osa on kohtalo, Siljolle se on tehtävä, velvoite. Koskenniemi etsi totuutta, Siljo tietä ja hän kirjoittaa vain omasta totuudestaan".

Siljo ei kuulu helposti lähestyttävän eikä häikäiseviin lyyrikkoihin, mutta hän on tullut merkitsemään paljon henkisenä tienviittana, niin että on voitu puhua 'Siljon linjasta' johon etenkin 1940-luvun lopun runoilijat ovat tunteneet sukulaisuutta.

"Kun sielunliike täyttää kokonaan eleen - ruumiillisen tai sanallisen niin syntyy tyyli. Muuta tyyliä ei ole".

Juhani Siljo ja Jyväskylä

Juhani Siljon Jyväskylän aika osuu hänen viimeisiin elinvuosiinsa 1915-1918. Aluksi hän majoittui sisarensa ja lankonsa, Emilia ja Martti Airilan taloon nykyisen Siljonkujan varrelle, Seminaarinmäen kupeessa sijaitsevaan Älylän kaupunginosaan. Sieltä hän muutti Keljon Tervalaan ja viimeiset vuotensa hän asui Sysmälän talon piharakennuksessa. Siljo ihaili näissä pihapiireissä olevaa järvinäkymää, hän retkeili ja hiihteli lähimetsissä.

Juhani Siljo esiintyy henkilönä Ain’Elisabet Pennasen romaanissa Kaksi raukkaa (WSOY 1968), jonka aiheena on kirjailijan ja Siljon rakkaustarina. Heidän ja paikkakuntalaisten nimet on kirjassa muutettu. Pennanen kuvaa opettajaseminaaria ja Älylää juonittelujen ja juorujen pesäksi. Elävässä elämässä kaupungin rouvat tekivät lehti- ja muissa kirjoituksissaan selväksi, että he paheksuivat Siljon ja Pennasen suhdetta.

Siljo osallistui kansalaissotaan 1918 valkoisten joukoissa. Hän haavoittui jalkoihin Oriveden taistelussa ja kuoli Tampereella kieltäydyttyään amputoinnista. Hänet haudattiin Jyväskylän sankarihautaan.

Lähteet:

Jokipii, M. (1997) Jyväskylän tieteellinen kirjastotoimi 85 vuotta
Riihimäki, A. (2002) Jyväskylän yliopiston kirjasto 90 vuotta 1.10.2002
Kajannes, K. Kirjasampo
Niemi-Pynttäri, R. (2013) Jyväskylän yliopiston Koppa: Juhani Siljo